Nonii, kun on tullut laiskoteltua treenien kirjaamisessa niin täytyy hieman palastella tekemisiä. Annan uuden kesän lupauksena, että kirjaan treenit ahkerammin muistiin..
Seuraaminen on Urmolla ajoittain oikein hyvää, paikka ja kontakti pysyy ja suu on supussa. Aika ajoin seuraaminen leviää aivan totaalisesti, ääntäminen on aivan järjetöntä, Urmo edistää, ahdistaa jne. Haluan, että Urmo seuraa lapa minun jalkani kohdalla ja pää ylhäällä eli tekee niin hyvää seuraamista kuin mahdollista ja hiljaa.. Talven aikana treenatessa kävi selville, että Urmo nousee kaikista pakotteista, kaikista minun tekemistä ylimääräisistä liikkeistä, terävistä käskyistä jne. Minun täytyy oppia olemaan täysin rauhallinen ja kuitenkin käskevä. En ole vielä oikein oppinut, joten propleemia piisaa edelleen.. Nyt on vielä viikko aikaa saada omaa hermojen rauhoittamista treenattua jollain konstia, ennen kuin menemme Johannan luokse. Miten ihmeessä voikin olla vaikeaa pysyä täydellisen coolina? Ja coolina aivan oikeasti, ei vain näennäisesti, koska Urmoa ei huijata.. Ensin mietin hieman tsoukilla pitäisikö tässä ryhtyä joogaamaan tai harrastamaan jotain vastaavaa, mutta nyt ajatus ei enää tunnu niin hölmöltä..kai..
Järki on meinannut lähteä siinä, että en ole oikein onnistunut löytämään syytä miksi jotkut treenit Urmo tekee aivan loistavasti ja sitten taas joissain treeneissä pakka leviää ja hommasta ei oikeasti tule yhtään mitään. Olen koittanut toistaiseksi tuloksetta miettiä yhteistä tekijää näille treeneille, kun Urmo höntyää ja mökää eikä keskity.
Alla kuitenkin konsteja, jotka olen havainnut Urmon kanssa oikein toimiviksi.
Edistäminen
Olen jostain syystä aiemmin jumittunut tekemään käännöksen vasemmalle aina ensin oikea jalka ja sitten vasen jalka. Esa Tapion tottisseminaarissa sain ET:ltä neuvon tehdä käännös vasen jalka ensin ja niin, että en peesaa Urmoa vaan käännyn silloin kun minua huvittaa.
Johanna ohjeisti myös tuon peesaamisen lopettamisen. Jos Urmo edistää teen käännöksen vasemmalla vaikka mielummin korostetusti “taaksepäin” ja Urmo on ilmaa – jos se on tiellä tulee törmäys, jos oikealla paikalla ei ongelmaa.
Ulkoinen paine
Urmolle on luotu ulkoista painetta häiriköinnillä, palkka on ollut apuohjaajalla ja apuohjaaja on huudellut, möykännyt, houkutellut Urmoa rikkomaan seuraamisen jne. Appari on vapautuksen jälkeen nakannut Urmolle palkan. Tällä konstia Urmo on hiljentynyt ja keskittynyt työntekemiseen, paikka ja kontakti ovat säilyneet.
Palkkaus
Palkka Urmolla ei ole (yleensä) näkyvissä vaan vapautuksen jälkeen olen kaivanut palkan taskusta. Kun kaivan palkan taskusta olen keskittynyt siihen, että palkka lentää aina taakse. Jos taas palkka on näkyvillä, palkka tipahtaa siihen kohtaan missä Urmo on oikein. Kun palkka on apparilla, palkka nakataan Urmolle jonnekin, missä appari sattuu olemaankin.
Siihen en vielä ole keksinyt vastausta onko parempi, että Urmon kanssa taistelee palkasta vai nakkelee. Tällä hetkellä on mutu, että taistelu-rauhoittuminen-vapautus taisteluun-istu-palkan luovutus, on parempi ja saa Urmon paremmin keskittymään, kuin nakkelun. En tiedä onko tällä yhteyttä, mutta ainakin tuntuu siltä. Varsinkin, kun nyt olen onnistunut saamaan Urmolle rauhan palkalle. Äkkinäinen ei voi edes hoksata miten paljon tätä on koitettu ja noutotreenissä ET:n neuvoilla sain Urmon tekemään rauhan ja opin miten sen saan aikaiseksi. Tällä hetkellä olen voinut jo löysätä narusta ja rauha säilyy. (laitan videon myöhemmin noutotreenien yhteyteen)
Rauhallisuus
Aiemmin jo mainitsinkin rauhallisuudesta. Urmolla ei viettitasosta tarvitse olla huolissaan, sitä on riittävästi ja välillä enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Rauhallisuudella tarkoitan omaa käytöstäni, turhat liikkeet ja manööverit pois, määrätietoinen asenne, rauhallinen mieli ja kuitenkin käskevä ja käskyt “ei nostattavina”, terävinä, mutta kuitenkin käskevinä.
Kaikki mitä olen omassa käytöksessäni onnistunut tässä saamaan aikaiseksi on näkynyt positiivisesti myös Urmon toiminnassa. aivan maalissa ei olla, mutta harjoittelen – kyllä joku päivä vielä onnistun.
Urmon kanssa tottis meni alkuvuodesta totaalisen katastrofaaliseksi ja pakka levisi käsiin kokonaan. Tammikuussa sitten suuntasin Johannan luo treeneihin apuja saamaan. Ja yllätysyllätys – tottisliikkeet eivät olleet ongelma vaan se, että Urmo oli minulta salaa miehistynyt ja ottanut vallan omiin käsiinsä. Eli ongelman ratkominen alkoi sitten aivan kokonaan arkielämästä. Minä tarvitsin “pienen” ravistelun, jotta hokasin mistä oli kysymys ja mitä voikaan tapahtua, jos en ota oikeasti paikkaani ja laita Urmoa ruotuun. Kun sain Johannalta selkeät ohjeet ja ratakiskomallin oli huomattavasti helpompi lähteä tekmään töitä ja todellakin pitää oman pääni, koska tiesin miksi tein ja toimin Urmon kanssa kuten toimin. Kasvattaja Annelta sain lisäksi apuja ja yhdistämällä Johannan ja Annen neuvot, päästiin eteenpäin. Alla lyhyehkösti mistä olikaan kyse..
Ongelmana Urmolla ja minulla tottiskentällä oli mölinä, häppiminen, tökkiminen ja napsiminen sekä kaiken sortin höntyäminen. Kotioloissa Urmo oli normaalisti, eli ei tehnyt mitään erikoista. Lenkillä tosin Urmo otti asiakseen rähjätä kaikille vastaantuleville koirille ja remmikäytös oli mitä oli.. Johanna huomasi, että Urmo ns.”odotti” oikeutusta hampaiden käytöön ja koska sillä ei ollut mitään kunnioitusta, niin panokset kasvoivat sitä mukaa mitä minä päästin sormien läpi.
Alkuun tavoite oli, että Urmo väistää minua, kun kiellän eli ei anna palautetta kiellon perään. Ulaanin tavoin pidin ääntä sille ja milliäkään väistämättä “kävin päälle” kumartumalla Urmoon päin ja lähdin vauhdilla Urmo kohti, niin, että Urmo väisti ja otti tosissaan. Tästä rauhallinen käsky mitä halusin sen tekevän. Tämä siis aivan normielämässä, kun Urmo koitti kävellä minun yli. Kolme kertaa taistelimme eri tilanteissa kumpi antaa periksi ja nyt osasin jo huolehtia, että minä en väistä ja olin totisesti tosissani, kun kerroin Urmolle _kertakaikkisen hyin_.
Kasvattaja Anne ja veljesten omistajat osasivat neuvoa jääkauden pitämisessä. Aivan oikeaoppista jääkautta en Urmolla pitänyt, koska sen käytökseen oli puututtava ja tehtävä selväksi mikä on oikein ja mikä väärin. Kotona häädin Urmon minun ja Jutin porukasta, Urmo ei saanut tulla olkkariin tai minnekään muualle missä minä ja Juti olimme. Lenkkeily tapahtui vain remmissä ja mitään erityistä huomioita Urmo ei saanut. En tiedä kummalle jääkausi oli kovempi pala, minulle vai Urmolle.. Minä opin pitämään Urmoon etäisyyttä, enkä paijjannut ja halinut sitä jatkuvalla syötöllä. Alun testailuiden jälkeen Urmo hyväksyi kohtalonsa “hylkiönä” ja oli onnellinen kaikesta pienestäkin huomioista mitä sai.
Tuossa oli kaksi isointa asiaa minkä avulla pääsimme eteenpäin suuren loikkauksen ja pääsimme Urmon kanssa oikeasti tekemään töitä ja pitämään lystiä, kun nokkimisjärjestys oli selvä.
Muutokset, jotka näistä seurasivat olivat, että Urmo ei enää anna palautetta takaisin, kun sitä komentaa, hampaiden käyttö ja tärppiminen on loppunut vaikka kuppi menisikin nurin. Hommia on vielä tehtävänä, minulla, edelleen joudun jatkuvalla syötöllä keskittymään siihen, että olen mustavalkoinen toimissani. Keskittymistä vaatii erityisesti myös se, että minä hallitsen tempperamenttini ja pysyn rauhallisena ja samaan aikaan kuitenkin ehdottomana. Helppo homma, joo-o..
Hyvin lyhyesti ja ympäripyöreästi kerrottuna ongelma ja sen ratkominen ja mietin aionko edes blogiin asti kirjoittaa, mutta pysyypähän muistissa mistä on lähdetty. Eipä ihan ensimmäisenä ole ennen Urmoa tullut mieleen kuinka paljon oman käytöksen kanssa joutuu tekemään töitä, jotta pystyy vaikuttamaan koiran mieleen. Kova nahka ja vieläkin kovempi pää minulla on luonnostaan ja tästä on ollut apua, ei niinkään Urmon kanssa vaan lähinnä kaksijalkaisten kansa. Onneksi on aivan mahtava kasvattaja, kasvatinomistajien “vertaistukiverkosto”, treenikaverit ja Johanna, joilta on saanut apua ja jotka ovat luottaneet siihen, että hanskaan homman :-)
Jostain syystä on kokonaan jäänyt päivittämättä tekemiset blogiin.. Mikä ei kuitenkaan tarkoita etteikö kuitenkin treeniä ja touhua olisi piisannut.
Urmolla kävi huono tuuri ja Turun näyttelyn tuliaisina tuli kennelyskä.. Urmo onneksi toipui, luonteensa mukaisesti, hyvin sähäkästi taudista – yksi vuorokausi meni yskiessä ja sitten helpotti ja muutaman päivän oli hieman nuivelo, mutta ei yskinyt. Yskän takia menikin sitten kuitenkin viikko totaalilevossa ja kahden viikon aikana aloitin liikuttamisen portaittain. Belgimestaruudet jäivät väliin tältä vuodelta, mutta SM – kisoihin Lieksaan Urmo toipui ja vaikka fyysinen kunto ei ollut aivan sitä mitä se olisi voinut ilman sairastumista ollut, Samuli ja Urmo hiihtivät niin henkilökohtaisella matkalla kuin joukkueessa kelpo suorituksen. Sijoitus miehet B oli 6. ja viestijoukkueessa miehet A sarjassa 4. Huhtikuussa Urmo starttasi vielä Oulussa ja nyt saatiin pokaalikin kotiin tuomisiksi. Urmo oli ainoa luokassaan ja hiihti Samulin kanssa oikein hyvän hiihdon.
Suuren suuret kiitokset Samulille tämän talven hiihdoista ja treeniohjeista! Ensivuonna jatketaan :-D
(Klikkaamalla kuvia näet ne suurempana)
Kuvassa Urmo ja Samuli SM kisoissa Lieksassa. (Kuvaajat: Heikki Räsänen, Kirsi Kärkkäinen, Pietu Eronen)
Sunnuntain SM kisan viestin maaliin tulo. (Kuvaajat: Heikki Räsänen, Kirsi Kärkkäinen, Pietu Eronen)
Alla kuva Oulusta, jossa Urmo ja Samuli hiihtivät voitokkasti.
