Kolmas kerta toden sanoo ja tänään saatiin Jyväskylässä Urmon kanssa ALO1 pistein 165,5p, tuomarina oli Mauri Pehkonen.
Ennen kehään menoa tehtiin Miian ja Eetun kanssa lyhyt paikkamakuu ja vähäsen seuraamista & jättävät liikkeet. Laitoin Urmon takaisin autoon ja ennen koirien tarkastusta pieni lenkki. Urmo ei ihan skarpeimmillaan ollut, mutta teki työtä käskettyä. Paikkamakuun aikana viereisessä kehässä oli menossa Avo luokka ja minulta meinasi sydän kyllä pysähtyä, kun vuoroon tuli nouto.. Urmo makasi toiseksi reunimmaisena juuri Avo kehän vieressä. Urmo seurasi tarkkaan mitä tapahtuu ja kun koira lähti noutamaan, Urmo jo nytkähti – mutta sitten tapahtui ihme – Urmo ottikin kontaktin minuun eikä tehnyt tämän jälkeen elettäkään liikahtaakseen.. Liikkeiden aikana saatiin sitten vihdoista viimein täysin onnistunut liikkeestä maahan meno, mikä aiemmassa kahdessa kokeessa on mennyt nollille.
Alla pisteet liikkeittäin ja kommenit.
Luoksepäästävyys 10 p
(Urmo nousi taas tuomarin jalkoihin rapsittavaksi..)
Paikkamakuu 9 p
(Tuomarin mukaan meni hieman hitaasti maahan, muuten ok)
Seuraaminen remmissä 7 p
(Ahdisti)
Seuraaminen remmittä 7 p
(Ilmeisesti sama syy, koska tuomari ei tässä kommentoinut mitään)
Maahanmeno 10 p
(Ei mitään huomauttamista, oli kuulemma pudonnot niille jalansijoilleen :-D )
Luoksetulo 7,5 p
(Melkein törmäsi ja tuomarin mukaan siirtyessään
moitteettomaan perusasentoon törmäsi ohjaajaa päin..)
Seisominen 10 p
(Ei moitittavaa)
Estehyppy 8 p
(Urmo tuli hieman minua vastaan, kun kävelin esteen toiselle puolelle)
Kokonaisvaikutus 10 p
Koko viikko on mennyt lenssun kourissa sängyn pohjalla, joten treeneissä en ihan ollut siinä kondiksessa, että olisin lähtenyt Fredin tai Doriksen jäljelle mukaan, saati sitten Jutin tai Urmon kanssa tehnyt mitään fyysitä ponnistelua vaativaa. Sillä välin, kun muut olivat jäljestämässä tein Riesalle lyhyen jäljen ja Urmon ja Jutin kanssa pitkästä aikaa esineruutua.
Talloin puolikkaan ruudun ja jätin sinne 6 kpl esineitä, 2kpl pikku naruleluja, kissanlelu, huovutettu pallo ja tennispallopötkön kansi.
Ensin Urmon vuoro. Edellisen kerran olin Urmon kanssa tehnyt esineruutua Savitaipaleella, jolloin treeni meni hieman plörinäksi.. Nyt Urmo oli intoa piukassa (mikä ei ole ihme, koko viikon hiljaiselon jälkeen..). Urmo malttoi kulkea vierellä matkan autosta ruudun reunaan ja istui sivulla odottamassa käskyä. Lähetin Urmon ruutuun etsimään ja vauhtia ei ainakaan puuttunut. Urmo juoksi ruudun rajat nopeaan läpi ja uudelle kiekalla nappasi pikku narulelun ja kiikutti sen suorinta reittiä minulle. Luovutuskin oli kuin mikä tahansa noutoesineen luovutus :-) Kerrassaan hieno! Palkaksi leikin lelulla Urmon kanssa. Sitten Urmo uudelleen sivulle ja ruutuun – Urmo palasi nopeasti toisen pikku narulelun kanssa ja luovutti sen yhtä kauniisti kuin ensimmäisenkin. Palkaksi leikkiä esineellä ja Urmo sai pitää esineen itsellään autoon asti.
Juti lähti vuorollaan into piukassa ruutua kohden. Malttoi, jostain kumman syystä istua nätisti viereen istumaan ja osottamaan lupaa lähteä etsimään. Jutimaiseen tapaansa lähtö oli “räjähtävä” eli se meni ruutuun rauhassa, tutki ensin vasenta laitaa ja bongasi takarajalta esineen, pallon, jonka toi vauhdilla minulle. Eikä tiputtanut matkalla mihinkään, vaan luovutti sen kauniisti. Palkaksi leikkiä. Toinen esine löytyi myös takarajalta, jonne Juti meni jälkeä pitkin. Luovutus yhtä hyvin kuin ensimmäisenkin esineen kanssa. Nyt palkaksi herkkuja ja Juti takaisin ruutuun. Juti seurasi minun jälkiäni ja bongasi kolmannen esineen, kissan lelun, jonka senkin toi yhtä hienosti kuin aiemmat :-D palkaksi leikkiä. Neljättä esinettä, muovinen tennispallopurkin kansi, Juti joutui oikeasti jo etsimään. Se kiersi ulkoreunat tarkasti ja siirtyi sitten ruudun keskelle etsimään. Juti perkasi ruutua systemaattisesti ja bongasi kannen, jonka senkin toi minulle vauhdilla ja luovutti kauniisti. Palkakasi ensin herkkuja ja sitten leikkiä jo löydetyllä pallolla. Juti on kyllä esineruudussa uskomattoman tehokas. Vaikka näyttää, että se tekee töitä hiiitaasti, niin loppupelissä se noukkii ja palauttaa esineet minulle hyvinkin nopeaan.
Urmolle tehtiin vielä partiointitreeni. Mirja ajoi autolla noin kilometrin päähän ja käveli autolta hakkuuaukon reunaan ja teki lyhyen jäljen ja jää piiloon. Paikka oli niin, että maalimies jäi tuulen alle. Tarkoituksena oli, että Urmon kanssa kuljemme tietä pitkin ja Urmo joko saa ilmasta hajun, maalimiehen ohitettuaan tai bongaa jäljen ja lähtee etenemään sitä pitkin maalimiehelle. Lähdimme autolta kulkemaan tietä pitkin. Urmo juoksi edellä ja tsekkaili tien molempia puolia. Noin 500 m päässä Urmo merkkasi vahvasti vasemmalle puolelle, mutta ei lähtenyt hajun perään. Kuljettiin eteenpäin n.100m ja Urmo merkkasi taas vasemmalle puolelle ja kävi tarkastamassa lenkin. Palasi kuitenkin tielle ja jatkoimme matkaa. Kun olimme kulkeneet kilometrin verran, Urmo merkkasi uudelleen vasemmalle puolelle, otti jäljen ja ajoi sitä pitkin maalimiehelle. Mirjan kanssa oli sovittu, että palkkaa heti, kun Urmon ilmaisu on hyvä ja se ei ole lähellä tai siitä, että Urmo haukkuu ja siirtyy kauemmaksi. Urmo oli ensin ilmeisesti tahattomasti ollut niin sanotusti maalimiehen päällä. Mirja oli ollut pötköllään ja Urmo oli tullut jälkeä pitkin niin, että Etupää oli Mirjan vartalon toisella puolella ja takapää toisella puolella, mutta ei ollut koskenut, Urmo oli pari kertaa haukahtanut näin, mutta oli sitten siirtynyt syrjään ja aloittanut kunnon haukun. Mirja palkkasi heti, kun Urmo oli siirtynyt syrjään ja haukkui. Kerrassaan onnistunut treeni! Ilmeisesti Urmo oikeasti on oppinut jotakin, koska siirtyi itsenäisesti syrjään haukkumaan. Hienosti se myös reagoi jälkeen ja lähti itsenäisesti etenemään – ei paljon kysellyt minulta apuja B-)
Keskiviikkona kävimme Urmon kanssa Johannan luona “kriisitottiksessa”. Alkuun Johanna kyseli mitä sillä kertaa tehtäisiin ja kerroin meillä olevan ropleemaa paikkamakuussa ja jättävissä. Koska Johanna on aikas tarkkanäköinen eikä minun kertomani “ongelmat” oikein uponneet, aloitettiin seuraamistreenistä.
Ensimmäinen otos
Laitoin Urmon alussa maahan (käy) ja odota. Urmo nosteli kyynäriään ylös ja venkoili, mutta odotteli lopulta aloillaan. Sitten sivu ja lähdettiin tekemään seuraamista ja palkkaus patukalla. Palkan minulle siirto oli sitten show sinänsä, Urmo tärppi ja härkki ja sai siepit, kun laitoin patukkaa taskuun. Tässä kohden peli pistettiin poikki ja otettiin uusi komento. Johanna ilmoitti hauskaan suorasukaiseen tapaansa, että Urmolta on nyt kielletty kaikki mitä ei erikseen ole sallittu. Kaikesta kielletystä toiminnasta pakoite niin, että Urmon ei halua pakotetta vaan tekee mielummin oikein. (kyse on siis asioista mitkä Urmo osaa 100% varmuudella). Urmo on kehittynyt ja äijistynyt, mutta minä en ole oikein pysynyt perässä ja Urmo on päässyt ottamaan hieman omia vapauksia..
Nodiin.. Ja sitten jatkettiin. Seuraamisessa vaadin, että Urmon pää on korkealla ja se pitää paikkansa, lapa minun jalkani kohdalla. Johanna huolehti, että Urmo on suorassa. Tehtiin suoria ja käännöksiä vasemman kautta. Käännöksissä minä jäin hieman aikailemaan, mutta Johanna muistutti, että Urmo on niin nopea koira, että minä en mitenkään voi tehdä käännöstä niin nopeaan, etteikö se ehtisi mukaan. Urmo koitti luistella pään ylhäällä pitämisestä, kun toiminnasta seurasikin pakoite, pää alkoi pysymään kuten kuuluukin. Paikkaa Urmo koitti luistaa usempaan otteeseen eteenpäin, pakoite ja käsky välittämästi pienestäkin poikkeamasta. Oikeasta toiminnasta kehuja ja kun pieni pätkä meni mallikkaasti, hyvä – vapaa ja palkka.
Palkan irroituksessa Johanna neuvoi käskemään Urmon yksinkertaisesti istumaan – kiitos (tässä kohden palkan kuuluu olla minun kädessäni) – palkka taskuun ja sitten Urmolle käsky sivu tms. Yksinkertaista eikö totta ;-p Todellisuudessa tätä täytyi ihan pikkuisen hioa.. Urmolle ei ole ongelma istua palkka suussa. Kiitos – Urmolla ei tapahtunut mitään tai vaihtoehtoisesti se aloitti tärppimisen ja mälväämisen. Tässäkin kohden, kun sanoin Kiitos, jos palkka ei ollut minun kädessäni – pakoite ja käsky. Pari ensimmäistä luovutusta meni tahtojen taistoksi, mutta lopputulema oli, että palkka oli minulla ja Urmo istui paikoillaan.
Ensimmäisessä treenin aikana Johanna neuvoi puuttumaan kaikkeen mahdolliseen tärppimiseen ja poukkoiluun tai ihan mihin vaan ylimääräiseen mitä Urmo harrastaa. Sallittua on vain mitä minä käsken ja liikkeet toteutetaan niin kuin ne on opetettu – ei pienintäkään joustoa.
Toinen otos
Ekan treenin jälkeen Johanna neuvoi käyttämään reilusti ääntä ja tekemään todellakin selväksi Urmolle mikä on sallittua ja mikä ei. Urmon vietistä ei kuulemma tarvitse olla huolissaan, sitä piisaa. Urmo myös osaa asiat, joten asiat on vaadittava tekemään ja juuri niin hyvin, kun se ne osaa. Johanna sanoi, että Urmo kykenee tekemään tottiksen hiljaa, joten tämäkin on vaadittava siltä.
Ennen kentälle menoa laitoin Urmon maahan käy käskyllä odottamaan. Urmo hidasteli maahan menoa ja kerrankin olin ajan hermolla ja karjasin “perisuomalaisen käskyn” plus perään käy.. Ilmeisesti en kovin kauheasti karju kuitenkaan koirilleni, koska Urmo silmin nähden hämmentyi ja tipahti niille sijoilleen :-D
Sitten sivu ja seuraamista, nyt pää pysyi ylhäällä, mutta paikasta Urmo koitti luistaa, palaute heti ja alun luistelun jälkeen myös paikka alkoi pysymään. Palkan luovutus sujui sata kertaa paremmin kuin ensimmäisellä kierroksella. Urmo sai hienosta toiminnastaan harvinaisen taisteluleikin palkaksi ja siltikin palkka siirtyi minun haltuuni ilman ylimääräisiä peliliikkeitä. Nyt puututtiin samalla ääntelyyn. Sanoin sivukäskyn ja jos Urmo päästi äänen – en liikkunut mihinkään. Kun Urmo hiljeni, lähdin liikkeelle antamatta uutta käskyä. Jos taas Urmo oli hiljaa, kun sivukäsky tuli, lähdettiin heti liikkeelle.
Liikkeestä maahan menoja tehtiin pari kappaletta. Ensin niin, että perusasennosta käskin Urmon maahan-sivu-maahan ja sitten sivu niin, että lähdin suoraan käskyn sivu annettuani liikkeelle. Sitten pieni pätkä seuraamista – käsky maahan – ja jatkoin itse matkaa taakse katsomatta. Näitä tehtiin kaksi kappaletta ja Johanna kertoi Urmon tipahtaneen niille jalansijoilleen käskyn kuultuaan. Eli eipä ole ongelma itse liikkeen osaamisessa vaan siinä, että eipähän Urmo ole katsonut vaan tarpeelliseksi mennä maahan.. Nyt kun minä opettelin tiukempaa rajan vetoa ja kaikki ylimääräinen oli kiellettyä – alkoivat Urmolla muutkin liikkeet palautua mieleen.
Lopuksi tehtiin vielä paikkamakuutreeni niin, että siirryin itse liinan mitan verran (n.5m) Urmon eteen. Johanna häiriköi Urmoa huutelemalla ja kutsumalla ja härnäämällä patukalla. Aina, kun Urmo päätyi ratkaisuun, jossa otti kontaktin minuun – kehuin. Jos se seurasi muuta viihdettä, olin hiljaa. Jos Urmo lähti paikaltaan tai teki edes pienen melkilähdön, pakoite ja jumalaton noituminen, käsky maahan. Kun Urmo päätyi ratkaisuun, että piti kontaktia minuun, häiriöstä huolimatta, hetken aikaa – vapautus ja Johanna nakkasi Urmolle patukan palkaksi. Ensimmäisellä kerralla Urmo koitti karata ja teki muutaman melkilähdön. Toisella kerralla Urmo ei enää koittanut karata paikaltaan, mutta teki pari melki lähtöä. Toisella kerralla, näitä paria melki lähtöä lukuun ottamatta, Urmo haki kontaktia nopeammin ja palkkaamaankin päästiin huomattavasti nopeammin kuin ensimmäisellä kertaa.
Olipa hyödyllinen reissu – valoa on kuin onkin tunnelin päässä :-) Nyt minun täytyy olla skarppina ja siirtää tämä johdonmukaisuus niin kotielämään kuin sitten kentällekin. Ja muistaa olla lipsumatta missään kohtaa. Helpommin sanottu, kuin tehty, mutta kaippa ihminenkin on oppiva eläin.. Se mikä oli kaikessa tässä positiivista oli, että Urmo ihan oikeasti osaa tehdä opettamani liikkeet oikein ja erityisesti seuraaminen on jotain aivan ihmeellistä. Kannatti viilailla pilkkuja Urmon ollessa penneli ja nuorimies :-) Ja nyt minun täytyy unohtaa, että Urmo on nuorimies ja hyväksyä se, että Urmo on jo iso mies ja vaatii sen mukaisen ohjaamisen.
Ei kyl mieli tekis kynäillä tämän päivän kokemuksia ylös, mutta parempi varmaan – jos vaikka joskus sitten voisi edes hieman hymyillä.. Tai sitten ei.
Tänään oli Urmon ja mun ensimmäinen oikea tilaisuus suorittaa ihan oikea peko koe. Tottisliikkeet on suht. ok hallussa ja paikkamakuun eteen olen Urmon kanssa tehnyt työtä tämän kesän aikana aivan mielettömästi..
Ei sitten muuta kuin koepaikalle ja ehdin vielä ennen muiden tuloa tekemään Urmon kanssa liikkeet kentällä ja se tuntui oikein hyvältä. Ei normaali kuumakalle vaan teki työtä käskettyä. Jopa eteenlähetyksen maahanmeno sujui ja yllättävän nopeasti ja täsmällisesti.
Urmo oli ainoa koira joka tänään (tai jonka piti) teki tottiksen. Ei muuta kuin koira autosta ja alkumänööverit ja kentälle nollakoiran kanssa – joka oli tanskandoggi 8-I Ensimmäinen kerta, kun Urmo sellaisen näki ja oli sitten superkiinnostunut tästä kaverista… Urmo joutui ensimmäisenä paikalla oloon. Urmo maahan ja kaikki meni tähän asti ok. Luoksetulon aikana Urmo nousi istumaan, ei kuitenkaan tehnyt elettäkään lähteäkseen. Laukauksia se ei tainnut huomata. Toisenkin luoksetulon se kesti ok. Mutta sitten – nouto.. Dogilla oli lelu noutoesineenä ja kun dogin koiran ohjaaja heitti lelun Urmo oli jo jousilla.. Tässä kohden viisas tai edes pienellä herneellä varustettu ohjaaja olisi tajunnut mennä koiran luo ja kytkeä sen, mutta ei… No doggi kun lähti hakemaan niin Urmo syöksyi myös geimeihin mukaan.. Niin sitä kenttää pitkin juoksenteli kaksi vallatonta täysin poissa lapasesta olevaa koiraa.. dogin omistaja sai omastaan kopin ja tässä kohden Urmo hokasi, että ai niin taisi Jenni kutsua.. siinäpä se sitten. Tuomari kertoi, että kolmella käskyllä koira olisi pitänyt saada lapaseen, jotta koe olisi jatkunut. Ei mitään jakoa.. Onneksi ei pojille tullut rähinää, vaan homma oli todellakin leikkiä..
Hukkaan meni sitten kertaheitolla tuntien ja tuntien ja tuntien ja tuntien ja tuntien paikkamakuutreenit.. Ja tähän liuta sanoja joiden kohdalla kuuluu *piip*.. Tai sitten olen opettanut paikkamakuun aivan vituralleen.. Yhtäkaikki – Urmo palkkautui ja kunnolla paikkamakuusta karkaamisesta.. Jee, kylläpä naurattaa. NOT!
Kriisitekstari kasvattaja Annelle ja Karille, kriisi puhelu Ellulle ja Harrille. Ohjeet olivat kohtuu samanlaiset – konstit sen mukaan mitä Urmo tilaa.
Harri lähti vielä illalla tekemään meidän kanssa korjaussetin paikkamakuuseen. Harri neuvoi ensin puuttumaan Urmon syöksyilyyn toisen koiran luo. Näin tehtiin ja Urmo toimi noudon aikana täysin samoin kuin kokeessa – ainoa ero oli, että tiesi lähteneensä, eikä palkkautunut syöskystään koiraa kohden. Kiitos Harrille treeni avusta!!! Ei koiraa kyllä yksin saa treenattua vaikka kuinka haluasi.
Ottaa kyl aivan suunnattomasti pannuun tuo paikkamakuu.. Hyvä koira ja minä hyvää vauhtia tekemässä siittä kokeisiin kelpaamatonta. Olisi kyllä niin suuri vääryys Urmoa kohtaan, jos vielä onnistutaan hankkimaan kilpailukielto tuon paikkamakuun takia. Kerpele miten voikaan olla epäonnistunut totaalisesti. Juuri nyt vaikka saankin apuja ja tukea niin on kyllä niin luuserifiilis ettei mitään jakoa..
Kiitos “kriisiavusta” Anne, Ellu, Kari ja Harri – ehkäpä huomenna on taas uutta sisua puntissa – ohjaajalla – ja paikkamakuun korjaus lähtee toden teolla käyntiin.
Piti ottaa äitille kuva kauniisti kukkivasta kullerosta, kamera oli vahingossa videotilassa. Täytyy kyllä varoa jaliskenttiä Armaan mustan viuhahtajan kanssa.. :-D
Tänään tehtiin Urmon kanssa hieman aiempaa vaativammassa häiriössä tottista. Tai empä tiedä oliko tottistelu Urmolle sen vaativampaa, mutta ainakin ohjaaja sai vahvistusta, että ei pikkujutut Urmoa paljon paina ;-p
Harri ja Cobo oli koirakorvessa kaverina tottistelemassa ja tehtiin tottista jälleen aivan uudella tapaa – liikkeet vierekkäin. Pidin Urmon varmuudeksi remmissä, mikä kyllä taisi olla turhaa. Seuraaminen aloitettiin perusasennosta ja tehtiin kaavio tempovaihdoksineen vierekkäin. Urmo teki aivan upeaa seuraamista, ei ahdistamista eikä kuumumista, kontakti säilyi koko seuraamisen. Palkkasin jauhelihalla aika-ajoin. Jännää miten Urmo ei kyl mitenkään osoittanut kiinnostusta Coboon – kerrankin Urmo näki vain minut :-)
Liikkeestä istuminen, ei mitään huomautettavaa – siellä pojat nökötti vieretysten :-) Liikkeestä maahan meno meni plörinäksi, valmisteleva osuus oli hieno, mutta se *piippiippiip*maahan meno.. Urmo jäi kyynärät ylhäällä nököttämään.. Uusiksi ja meni maahan. Luoksetulot vuorotellen, ensin Urmo. Bueno luoksetulo. Liikkeestä seisominen – ei ainakaan minulla huomauttamista. En ottanut luoksetuloa, vaan palasin Urmon luo ja palkkasin. Samalla, kun Harri kutsui Cobon – käskin Urmon maahan. Ok. Palkkasin Urmoa liikkeissä kontaktista, oikeasta seuraamispaikasta ja oikeasta suorituksesta jauhelihalla.
Laitoin Urmon maahan paikkamakuuseen Cobon noutojen ajaksi. Eikä mennytkään sitten ihan miljoona hyvin.. Nouto on Urmolle paha – oli syöksymässä kapulalle, onneksi oli hihna mulla kädessä. Konahdin kunnolla ja palautin Urmon takaisin. Pysyi kyllä sitten hyppy ja estenoudon sekä eteenlähetyksen ajan maassa, mutta pilli oli pahasti juuttunut Urmon kurkkuun– Vapautin Urmon vasta, kun se oli rauhoittunut maahan. Palkaksi kissanruokaa. Huoh.. mitähän tuon paikkamakuun kanssa tekee..
Urmon kanssa otettiin ihka eka Tokostartti belgien Rotumestiksissä Tampereella 15.8.2010, tuomarina Tiina Heino ja tuloksena 2-tulos. Maahanmeno 0p… Ja kukas muukaan sen ryssi kuin ohjaaja..
Luoksepäästävyys: 8,5 p (nousi tuomaria kohden ja nojasi rapsutettavaksi)
Paikkamakuu: 6 p (nuuski maata ja makasi vinossa)
Seuraaminen kytkettynä: 7,5 p (ahdisti)
Sueraaminen taluttimetta: 7,5 p (ahdisti)
Maahanmeno: 0 p (ei mennyt ei..)
Luoksetulo: 9 p (sivulle siirtyminen törmäyksellä)
Seisominen: 8 p (hiippaili perässäpikkuisen)
Estehyppy: 8,5 p (seisokäskyn jälkeen kääntyi vielä minua kohden)
Kokonaisvaikutelma: 10 p
Yhteensä: 141,5 p ja 5. sija sekä joukkuekisassa Hallan puremille 2. sija ;-p
Kiitos muut Hallan puremat, Anne ja Sari, hauskasta päivästä! Ensi vuonna uudelleen :-D
Toinen Toko alo kisa, Laukaassa 28.8.2010, tuomarina Marko Puranen. Tuloksena jälleen ALO2.
Ja kävipähän Urmo sitten ihan hieman lämpimänä! Sissus sentään.. Vieläkin ihmettelen miten se pysyi edes hanskassa – oli jotain aivan järkkyä olla sen kanssa kehässä. Sain käyttää kyllä aivan kaikki konstit, jotta sain Urmon tekemään mitä halusin ja olemaan hiljaa ja olemaan posahtamatta liitoksistaan.. Enkä kyllä edes kykene muistamaan kovin montaa komenttiakaan, mitä tuomari sanoi..
Luoksepäästävyys: 10 p
Paikkamakuu: 9,5 p (vino perusasento)
Seuraaminen kytkettynä: 8 p (piti kuulemma paikkansa hyvin, mutta ihmetteli kovasti kuinka
kukaan koira pystyy tekemään lisäski noin monta ylimääräistä
asiaa..)
Seuraaminen taluttimetta: 8,5 p
Maahanmeno: 0 p (ei mennyt ei..)
Luoksetulo: 7 p
Seisominen: 9 p (-1 valmistelevasta osasta, kun ahdisti)
Estehyppy: 8,5 p (Urmo liikkui, kun menin sen luo)
Kokonaisvaikutelma: 8 p
Yhteensä: 153,5 p ja sijoitus 7.
Ja hieman ottaa pattiin, kun jätin toisen maahan käskyn käyttämättä.. Ei jäänyt ykköstulos kauas ei..
Kun tämä Blogipäivitys on näistä teknisistä ropleemeista johtuen ollut hieman jälkijättöistä niin ei ihan kaikki ole ajallaan blogissa. Elokuussa Urmo poikkesi kahdessa näyttelyssä, Raisiossa ja Heinolassa. Raisiossa Urmo oli oikein Urmo Armas kehässä, kun taas Heinolassa ei niinkään..
Raisio 14.8 AVO Eri, PU2, VASERTI, tuomarina Igor selimovic, Kroatia
Good type.Good size & proportions. Good line of the head.Good expression. Straight back. Good angulations. Enough balance in side – movement. Good caot texture but coat is not in optimal condition.
Heinola 22.8.2010, AVO EH, tuomarina ZafraSirik, Israel
Good size. Nice masculine head. Moderate front.Dancing movement. Good hind quarters. A bit out of coat. Needsa lot of ring training.
Pirin ja Tuomon kanssa oli sovittu, että teemme yhdessä tottista ja Piri ja Tuomo lupasivat häiriköidä Urmoa paikkamakuutreenissä.
Urmon kanssa vaihdoin ihan totaalisesti taktiikkaa – ei sitten niin yhtään mitään tuttua toimintaa edellisistä treeneistä. Palkkana oli jauhelihaa ja päätin palkata Urmon alkuun kontaktista joka ikinen kerta. Alkumanööverit olivat samat kuin aina ennenkin. Urmo maahan makuulle – oota ja kun Urmo oli rauhassa – sivu ja kenturalle.
Kontakti istuessa. Riksu ja Tuomo kieppuivat häirikköinä Urmon ympärillä ja jokaikisestä kontaktista Urmolle jauhelihaa napaan. Alkuun katseli mielummin Riksua, mutta sitten ihme tapahtui – Ei yhtä ainoatakaan kontaktin tiputusta vaan napitti minua silmät ymmyrkäisenä ja palkkaa tipahteli hyvin anteliaasti. Urmo ei tehnyt elettäkään mennäkseen Riksun luo, vaikka en käskyttänyt sitä missään vaiheessa.
Seuraamisharjoitus – ilman käskyä tyystin. Lähdin kävelemään ja edelleen palkkasin Urmon kontaktista. Kontakti säilyi vaikka nurtsilla Tara leikki ja Riksu häiriköi. Lisäsin vähäsen haastetta ja palkka tipahti kontaktista ja seuraamisen paikasta. Ja Urmo teki “työtä käskettyä”, ilman käskyä. Paikka oli just eikä melkein ja kontakti säilyi. Kulmissa teki pilkun tarkkaa työtä. Aivan mieletöntä!
Seuraamisten jälkeen Urmo meni huilille autoon Jutin treenin ajaksi. Otti muuten koville Urmo pojalle – meni häkkiin ja laittoi välittömästi pötkölleen ja alkoi nukkumaan. Aivojumppa taisi olla onnistunut ;-)
Tauon jälkeen otin Urmolla 3 kappaletta paikkamakuutreenejä. Kahdessa ensimmäisessä Tuomo teki Riksun kanssa luoksetulot. Ensimmäisessä paikkamakuussa Piri häiriköi Urmoa kävelemällä Urmon edessä, takana, yli jne. Urmopoika se vaan makoili paikoillaan eikä tehnyt elettäkään noustakseen. Palkaksi kahdesta ensimmäisestä kissanruokaa. Kolmannessa paikkamakuussa jätin Urmon paikoilleen makaamaan ja lähdin itse kaaaaaaauas hakemaan sen iltaruokia. Tuomo vei samalla Riksun autoon ja Piri häiriköi Urmoa. Edelleen Urmo makoili ilman ajatustakaan nousemisesta. Palkaksi iltaruoat. Kerrassaan onnistuneet treenit!
Superisot kiitokset Tuomo ja Piri treeni ja häirikköseurasta! Pirin kanssahan Urmo saatiin hokaamaan Tokopaikkamakuu, joten jos tämä normipaikkamakuukin sitten taittuisi samojen “häirikköjen” kanssa :-D
Tottista Vaajakosken koskenrannan nurtsilla (tai miksi sitä täälä päin kutsutaankaan..). Jutin kansa olen palannut seuraamisessa taaksepäin ja reilusti ja palkkaan sitä kontaktista ja oikeasta paikasta. Olen myös namilla pitänyt oikeaa seuraamispaikkaa. Jälkimmäisestä en ole kovasti huomannut, että olisi hyötyä. Juti on onneksi niiiiiiin ahne, että koittaa kovasti keksiä mistä saisi namia, mutta saan kyllä laittaa itselleni kasan jäitä hattuun, että maltan varrota sen kouhkaamisen loppumisen, jotta pääsen palkkaamaan.
Seuraamista niin, että palkkasin oikeasta paikasta ja kontaktista. Ja olipahan pomppimista – niin sivusuunnassa kuin edessä ja takana.. Parhaimmillaan Juti teki lenkkiä minun edessäni ja poukkoili mihin sattuu.. Muutama ihan ok pätkä. Tässä treenissä olen enempi ylpeä itsestäni – maltoin antaa Jutin poukkoilla ja keksiä konstin millä namia irtoaa.
Toisena treeninä eteenlähetystä. Valmisteleva osuus oli ihan samanlaista soopaa kuin seuraamistreenikin. Maltoi varrota kuitenkin niin, että paikka oli oikea ja sitten eteen lähetys. Juti kyllä lähtee vauhdilla ja suoraan, mutta puolessa välin (näytin palkan sille ennen lähetystä) ennen palkkaa, se lähti kaartamaan oikealle. Uudelleen lähetys mukaan lukien valmisteleva osuus. Sama homma – Juti eteni puoleen väliin ja lähti kaartamaan oikealle. Ja taas uusiksi – nyt eteni vauhdilla ja suoraan. Ihan hitusen ennen purkkia – maahan, meni nopeaa nenä menosuuntaan. Kehuin kävellessäni Jutin luokse ja vapautin kissanruokapurkille, kun pääsin Jutin viereen. Toinen eteenlähetystreeni niin, että laitoin purkin puun juurelle. Nyt(kin) valmisteleva osuus oli täyttä pötyä, pieni onnistunut pätkä ja eteen lähetys. Juti eteni suoraan ja vauhdilla – maahan ja vapautus ruokapurkille.
Ihan ok treeni Jutille. Virtaa ainakin piisasi, mutta ei sitten niin minkän sortin keskittymistä.. Saa nähdä jäikö Jutille mitään korvan taakse tuosta seuraamisharjoituksesta. Täytyy koittaa tehdä vastaavaa vielä muutaman kerran ja arvioida mitä tapahtuu.
