Lauantaina oli tiedossa näyttely Raisiossa, joten Urmosta oli saatava isoin puhti lenkitettyä pois. Ja ketkä muut kuin kummipoikani ja Paukku olisivatkaan olleet parempaa seuraa. Juho oli varannut palloja mukaan, jotta voi lenkin jälkeen leikittää Urmoa. Ensin tehtiin tunnin lenkki Artsussa luontopolulla ja sitten Juho pallojen kanssa kehiin.
Ensin Juho leikitti Urmoa nakkelemalla palloa ja pienellä avustuksella Urmo myös antoi pallon takaisin nakattavaksi. Jutin leikityksen jälkeen Juho piilotteli Urmolle metsään esineitä ja seurasimme jännityksellä mahtaako löytyä. Niin hyvää piiloa ei löytynyt etteikö Urmo olisi esineitä tuonut takaisin ;-p
Pallottelun jälkeen oli vuorossa hellittelyhetki.
Jutin kanssa Juho leikki kahden pallon leikkiä jo kuin vanha tekijä.
Pallopöllö Juti jaksoi leikkiä ja leikkiä.. Videota ennen parivaljakko oli pallotellut kymmenisen minuuttia.. mikä ehkä hieman meinaa näkyä ensimmäisessä palautuksessa, mutta ei sittenkään – taas lähdettiin :-) Kiitos Juholle lenkkiseurasta – molempien koirien “operaatio väsytys” oli onnistunut!
Jutin kanssa käytiin Jämsässä heinäkuussa FH1 jäljellä. Jutiin olin tuolloin tosi tyytyväinen, tulokseen en niinkään.. Eka kerta, kun jo vähän nyppi arvostelu, mutta eipä auta. 61p oli saldo. arvokasta tietoa toki tuli mitä treenata. En ole vaatinut Jutilta enkä myöskään opettanut, että jälki ajetaan presiis jäljen päällä. Olen antanut sen ajaa jälkeä omalla tavallaan ja tärkeintä on ollut, että jälki ei huku. Tämä sitten ei pellolla toimi.. Vaikka tuulee sivusta ja jäljen voi ajaa hieman sivusta niin se jälki ajetaan tasan jäljen päältä. Kokeessa Juti ajoi kaksi suoraa hieman jäljen sivussa, mikä näkyi myös esineiden ilmaisussa. 2 kpl Juti ilmaisi hyvin eli jäi seisomaan suoraan esineen eteen. 2 kpl sitten ilmaisi vinoon ja ne hylättiin. Eli tämän kokeen jälkeen oli selvää, että keskityn hetken kiinnittämään Jutin huomion jälkeen ja siihen, että se ajetaan jäljen päällä. Aiemmin onkin yksi treeni jo kirjattuna missä on namitettua jälkeä.
Kaikissa jäljissä olen keskittynyt alkumanöövereihin. Oli jälki sitten 100m tai 700m niin kaikki jutut alussa tehdään samalla tavoin. Pellolle vien Jutin liinassa vapaana, sivulle istumaan, ilmoittautuminen ja tolpalle päin menoks. Hieman ennen tolppaa/tolpan kohdalla käsky jälki ja jokainen kerta olen antanut Jutin itsenäisesti edetä 10m ennen kuin olen lähtenyt itse perään. Lähtöä on ollut vahvistamassa namit tai sitten hetken matkan päässä liinan mitasta on ollut nameja/esine. Tätä olen vaihdellut, jotta Juti ei sitten hämmenny, jos nameja ei löydykkään.
Jäljellä itsessään on ollut joko paljon namipätkiä tai sitten vain siellä täällä “sattumia”. Ns helpot kohdat kuten pitkä heinikko on ollut namitettuna. Juti on niin ahne, että ei mitään jakoa. Jo ensimmäisen jäljen jälkeen se hokasi, että jäljeltä tosiaan saattaa löytyä jotakin, kannattaa ajaa jäljen päällä. Jäljestyksen vauhti on pysynyt myös hyvänä ja ilmeisesti molemmat olemme onnistuneet rauhoittamaan tilannetta niin, että jäljellä edetään tasaista rauhallista kävelyvauhtia.
Esineet olivat muutamassa jäljessä toissijainen seikka. En puuttunut ylijuoksuun kuinkaan. Kun Juti alkoi hokata mitä pellolla jäljestyksellä haetaan niin otin lyhyen jäljen, jossa oli aivan muutama nami ja jokaisella suoralla esine. Ensimmäisellä esineellä Juti käyttikin hieman luovuuttaan.. Otti esineen suuhun ja toi sen minulle.. On tainnut jotain esineruututreenistä jäädä korvan taakse ;-p Loput esineet ilmaisi hyvin, seisoi suoraan esineen eteen. palkkasin vaihtelevasti heti kehumalla ja ihailemalla esinettä (ja toki herkkuja) tai sitten aivan normaalisti nostin esineen ylös, laitoin taskuun ja palkkaa.
Jäljen lopetus on ollut esineeseen, makupalarasiaan tai ukkoon.
Hienosäätötreenien jälkeen päätin pitää Jutin kanssa pienen parin viikon jäljestystauon. Juti varmasti osaa jäljestää ja varmasti liiasta hinkutukseta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Täytyy tässä piakkoin tehdä sen kanssa jälki ja tsekata mitä kaikkea on jäänyt korvien väliin. Keli alkaa myös muuttua, joten voi olla Jutille pieni spesialiteetti normi jäljestyksen lisäksi. Toivotaan, että syksyn aikana vielä päästään jonnekin kokeeseen katsomaan riittääkö jäljestys jo kouluariin asti.
Urmo ui ja ui ja ui ja ui.. Viimeisenä iltana se oli pestävä mäntysuovalla, koska turkki oli melkein koko reissun ajan märkä/kostea ja märän koiran hajuhan tunnetusti ei niin kovin hyvä ole – eikä se haju ilman mäntysuopaa enää Urmosta irti lähtenyt.
Huilitauko marjametsällä..
Juti kunnostautui pätevänä vahtikoirana. Suosikkipaikka oli maata mökin saunan edessä ja pitää vahtia, että yläsaunaan ei mene kukaan ylimääräinen (ruoat olivat saunalla viileässä..). Juti huolehti kulkijoiden ja veneiden tiedottamaisesta. Alla olevassa kuvassa Juti pitää vahtia rantasaunalla lämmitystöiden ohessa. Samaan aikaan Urmo haki puita pinosta ja levitteli niitä pitkin varvikkoa..
“käytsä usein täällä” – taukoa myyrien bongauksesta.
Kun ei metsässä (onneksi!!) ole vastaan kävellyt karhua niin takaisintulomatkalla poikettiin katsomaan Kuusamon suurpetokeskukseen niitä. Karhujen lisäksi keskuksessa oli kettu, ahma, ilveksiä ja poro. Karhuihin pääsi tutustumaan todella läheltä, etäisyys oli n. 2m.. Ja täytyy kyllä sanoa, että toivottavasti oli laitimmainen kerta, kun näin läheltä karhua katselen – tai sitten saa luvan olla aita välissä. Aika kunnioitettavia eläimiä. Aika hassua oli kyllä, että koirat eivät kummemmin reeagoineet karhun hajuun. Parkkipaikka oli keskuksen vieressä ja takuusti karhun ja muiden hajut leijalivat Jutin ja Urmonkin nokkaan. Urmo veti unta kuuppaan ja Juti piti vahtia.
Alkuun esineruutua. Olen yleensä palkannut Urmon jokaiselta esineeltä, mutta edellisessä esinetreenissä palkkasin toisesta. Ensimmäisen esineen palkkasin kehuilla. Esineiden määrää olen vaihdellut 1-3 kpl. Nyt ruudussa oli esineitä 5 kpl ja tarkoitus oli ottaa Urmon kanssa 2 kpl. Lähetin Urmon vasemmasta reunasta, koska huomasin, että tuppaan lähettämään sen aina joko keskeltä tai oikeast reunasta. Urmolla meni hetki ennen kuin hokasi, että ruutu on lähetyskohdasta oikealla ei vasemmalla. Urmo haki ensimmäisen esineen nopeasti ja tuli vauhdilla minun luokseni, mutta nakkasikin esineen ruudun reunaan ja tuli sivulleni odottamaan uutta lähetystä.. Hmm.. Olisiko oikeasti voinut muistaa, että ei viimeksikään ekasta saanut mitään merkittävää palkkaa, joten miksi nytkään vaivautua tuomaan ensimmäistä – vauhdilla vain toisen perään. Tiedä sitä sitten. Lähetin Urmon ruutuun ja toisen esineen toi ok ja muisti luovuttaakin. Palkkaus tästä leikillä. Palkkauksen jälkeen lähetin Urmon uudelleen ruutuun. Urmo haki esineen, mutta päättikin vaihtaa sen (eipä ole aiemmin tuota tehnyt) ja tämän vaihdokin nakkasi jalkojeni juureen ja lähti muina miehinä autolle! Olisikohan pieni motivaatiopula tai jotakin.. Tästä tempauksesta alkoi jo ohjaajan hermoa kiristämään sen verran, että koira autoon ja pieni tauko. Tein välissä Jutin kanssa esinetreenin niin, että Urmo näki.
Jutin treenin jälkeen oli taas Urmon vuoro. Urmo odotti autossa kiltisti pää häkistä ulkona ja roppa häkissä sisäpuolella.. Esineitä jäi Jutin jäljiltä 2 kpl ruutuun ja ensimmäisen lähetin Urmon hakemaan normaalisti. Urmo lähti töihin ja nyt sitten se nätisti kiersi ruutua tismalleen ruudun reunojen ulkopuolella.. Toi kuitenkin esineen ja palkkasin tästä. Toinen esine haettiin yhdessä. Lähdin Urmon kanssa ruutuun etsimään ja tietysti en millään itse löytänyt esinettä. Kun Urmo bongasi esineen lähdin pinkomaan pitkin pusikoita karkuun. Urmo ilmeisesti “järkyttyi” sen verran, että juoksi minun perässäni ja koitti urhoollisesti päästä luovuttamaan esineen minulle. Kun pysähdyin Urmo oli tikkana aivan oikeassa kohtaa edessäni istumassa ja piti esinettä. Tästä hienosta työstä ihailtiin löytyä hartaasti ja Urmo sai palkaksi nameja ja taas ihailtiin. Viimeinen esine vietiin yhdessä esinepussiin.
Kasvattaja Annelta saatiin neuvoksi vaihdella palkkausta paljon ja nostattaa Urmoa ennen treeniä niin, että se on aivan hulluna esineisiin. Nyt en ole Urmoa mitenkään hetsannut, mutta jatkossa keskityn myös tähän.
Kari teki Urmolle jäljen, joka lähti pellolta ja päätyi metsään (suora, 90 asteen kulma ja suora, suoran päästä metsään ja siellä n. 200 m), Kari oli maalimiehenä jäljen päässä. Esineitä bongattiin yksi ja en tullut kysyneeksi mahtoiko olla useampi. Jälki lähti tolpalta ja jäljellä ei ollut yhtään makupalaa. Uutena juttuna Kari sipaisi kengän pohjaan hieman Shebaa ja menoksi.
Rauhotin Urmo hieman ennen tolpalle menoa, en pyytänyt maahan vaan silittelin. Suurimmat menohalut se jo olikin esineruudussa päästellyt. Laitoin liinan jalkojen välistä ja kuljettiin tolpalle päin. Poiketen aiemmasta, heti kun Urmo laski nokkansa alas sanoin jälki. Yleensä olen tolpalle jättänyt makupaloja ja kun Urmo laskee tässä nokan alas olen sanonut jälki ja odottanut, että se syö namit. Nyt Urmo lähti etenemään ja pieni hämmennys iski (hyvin pieni), kun ruoka haisi, mutta ei ollut mitään syötävää. Lähti ajamaan jälkeä rynnimättä, merkkasi esineen, mutta meni maahan vasta kun pyysin. Malttoi makoilla rauhassa esineellä ja otti makupalat. Urmo odotti jälkikäskyn ja taas edettiin. Päästiin lähelle 90 kulmaa, kun sen oli aivan pakko käydä pissalla..? Muutamilla minun tekemillä jäljillä se on lähinnä “kuseskellut”, kun ei vaan voi kiinnostaa ja nyt melki säihkähdin, että taasko, kun tarpeillaan Urmo oli jo käynyt aiemmin. Nyt se kuitenkin teki pissansa ja jatkoi hommia kuin ei mitään. Kulma meni hienosti ja edettiin metsän laitaan. Nyt Urmo joutui visaisen pulman eteen – se oletti, että jälki jatkuu vain pellolla ja etsi ja etsi pellon puolelta jälkeä. Tarkasti hieman ojan reunaa ja taas etsi pellon puolelta. Lopulta Urmo teki ratkaisun ja loikkasi jäljen mukana ojan yli metsän puolelle ja jos mahdollista niin tarkensi työskentelyään entisestään, sammaleessa näkyi jalan painaumia, joten menimme todellakin aivan jäljellä loppuun asti. Karin luona Urmo ensin katseli hieman minua, että mitäs nyt ja kun apuja ei herunut minulta eikä liiemmin Karilta se teki ihan itse ratkaisun ja aloitti haukun. Palkaksi kissan ruokaa ja wubba kongi. (Kiitos Qlle vinkistä – on ollut tosi mieluinen palkka)
Jälki meni loistavasta ja Urmo oli loistava! Päätelmänä voisi todeta, että Urmo osaa jäljestää ja minun on aivan turha ajella omatekemiä jälkiä sen kanssa. Edellistreeneissä Auroran tekemän jäljen metsässä Urmo ajoi loistavasti, edellisen minun tekemäni peltojäljen Urmo “kuseskeli” menemään.
Tehtiin kahdella ukolla vielä hakutreeni. Keskilinja oli pellolla ja toinen ukko oli metsässä vasemmalla puolen ja toinen ojassa oikealla puolen. Pistoja yhteensä 4 kpl. Etulaita tyhjään oikealle ja tästä yli vasemmalle. Ukko löytyi, mutta ilmaisun aloitus kesti hetken eikä Urmo lähtenut ukolla pakittamaan oma-aloitteisesti. Ei kuitenkaan koskenut tai tehnyt pienintäkään elettä, että olisi alkanut tärppimään. Palkaksi wubba kongi. Kari toi Urmon metsästä pois osin leikittämällä ja osin seuruuttamalla. Keskilinjalla odotin, että Urmo itse pudottaa kongin suustaan ja sitten jatkettiin. Etenin keskilinjalla jonkin matkaa, en huomannut katsoa kuinka pitkään. Taas ensin pisto tyhjään vasemmalle ja sieltä keskilinjan yli oikealle. Urmo meni suoraan ukolle ja taas hetken odotti ennen kuin aloitti ilmaisun. Maalimies toi Urmon leikittämällä minun luokseni. Kerrassaan mainio treeni. Urmo teki kyllä hienosti hommia mitä en kyllä oikeasti tiennyt sen osaavankaan. Olen erikseen treenannut piiloilla ja lenkillä “vapaa” käskyllä etenemistä eteenpäin ja silloin tällöin Urmoa on juoksutettu kahden ihmisen välissä. Ilmeisesti Urmo on fiksu poika ja osaa yhdistellä palaset kohdilleen :-) Ja tarkoitushan kyllä on ollutkin.
Lopuksi Kari teki Urmon kanssa hieman tottista. Ensimmäistä kertaa näin, mitenkä Urmo tekee tottista, kun yleensähän minä sen kanssa teen hommia. Ei se meno ainakaan Karin ohjauksessa hassummalta näyttänyt ja nätisti Urmo teki liikkeet mitä pyydettiin. Palkkana oli jälleen se niin IHQ kongi.
Jutin kanssa tein myös esineruutua jäljen vanhenemista odotellessa. En ollenkaan ymmärrä mitenkä Juti on mahtanut esineruudun oppia, mutta ainakin näin treenatessa se on aivan pomminvarma esineiden kiikuttaja. Vauhti sillä ei päätä huimaa ja lähetettäessä menee ruutuun, mutta kovin hissukseen – ei voi tykiksi kutssua. Mutta ei kait sitä lasketa, kun kerran esineet löytyvät ja kuitenkin kohtuu nopsaa.
Jutilla oli ruudussa 5kpl esinetä, joista päätin ottaa sen kanssa ylös 3 kpl. Nyt keskityin myös luovuttamiseen. Ensimäinen esine löytyi nopeaa ja Juti toi sen vauhdilla. Luovutuksesta ei ollut tietoakaan, vaan se nakkasi esineen minun jalkoihini. Leikitin Jutia esineellä ja kun esine oli Jutilla pakitin ja sanoin samalla hae – nyt luovutti nätisti edessä istuen. Toisen esineen kohdalla minä meinasin kämmätä ja urakalla.. Unohdin kokonaan, että jätin ruutuun yhdeksi esineeksi pienenpienen maton palasen. Juti palasi ruudusta ja en ollenkaan hokannut, että sillä oli esine suussa. Ihmettelin miksi se palasi ja olin hopottamassa sitä takaisin. Juti pudotti tilkun suustaan ja oli kiltisti lähdössä ruutuun… Onneksi hokasi tässä kohden oman mokani ja kerkisin paikkaamaan – kehuin aivan tavattomasti Jutia ja palkkasin nameilla ja herkuilla ja ihailin kangastilkkua ja taas Juti sai namia. Olen kyllä toivoton tunari, muka keskityn luovuttamiseen ja en edes malta odottaa, että koira tekisi hommat loppuun.. Ihme, että on pieniä vihneksiä.. No kuitenkin kolmatta esinettä etsimään, esine löytyi nopeaan ja nyt Juti luovutti sen juuri aivan oikein edessä istuen :-) Palkaksi urakasta leikkiä esineellä ja vaihtarit nameihin.
Kari oli tehnyt Jutille jäljen, esineitä ja pari kulmaa sekä muutama nami matkan varrella sekä lähtöä vahvistamassa. Tarkoitus oli tehdä viimeistelytreeni lauantain FH1koetta varten (jotka nyt kuitenkin on peruttu, kun tuomari on loukannut itsensä..). Nyt olen keskittynyt alkumanöövereihin tarkemmin, ennen jälkeä ilmoittaudutaan tuomarille tai jos ei ketään muita ole niin joka tapauksessa ennnen kuin mitään tapahtuu Jutin on istuttava minun sivullani. Ei luulisi, että istuminen on vaikeaa, mutta Jutille se on ja vaikka kuinka ollaan treenattu sivulle ei voi istua kerrasta ja jos mahdollista on kuitenkin noustava ylös.. Selvästi Juti on hokannut kuitenkin, että istuminen kuuluu peltojälkeen. Jälki itsessään ei olisi voinut mennä paremmin. Lähetin Jutin ja tolpan kohdalla Juti pysähtyi – käsky jälki ja niin se Juti vaan lähti. Juti poimi tarkkaakin tarkemmin namipalat ja piti huolen, että pysyi jäljen päällä eikä tyypilliseen tapaansa seilannut. Kulmat menivät tarkasti, ei pyörimistä tai ylimääräisiä tarkastamisia. Esineet Juti ilmaisi huolimattomasti. Päätin, että teen vielä seuraavana päivänä esineiden ilmaisutreenin. Jäi kyllä tosi hyvä mieli treenistä :-) Jutin kanssa on ihan mieletöntä harjoitella jälkiä, kunhan vaan muistan, että treenaus ei mene liian lälläriksi ja että jokaiselta jäljeltä löytyy jotain kivaa. Namit ovat kyllä jelppineet jäljen sivussa ajamisongelmaan. Onneksi Juti on superahne, joten se namin toivossa on alkanut pysymään jäljen päällä ja on laskenut nokkaansa.
