Urmon tottistelut
Urmon kanssa olen kanssa ottanut hieman ryhtiliikettä tottiksen suhteen. Hieman olen senkin kanssa sluibaillut tekemisissä. Toisaalta hieman tietoisesti olen pitänyt tottistreenissä matalaa profiilia ja antanut Urmon rauhassa päästä isoimman keskarikuohuntaryppyilyEVVK hetkensä ohi.
Urmon kanssa olen tehnyt töitä noudon eteen ja säätänyt seuraamista. Lisäksi olen tehnyt sen kanssa samansorttisia “ylläritreenejä”, kun mitä Jutinkin kanssa. Lisäksi olen treenannut paikkamakuuta aina tilaisuuden tullen. Kaikki hieman enemmän keskittymistä vaativat jutut, kuten nouto, olen tehnyt kohtuu hyväksi kotona sisällä ja vasta sitten siirtynyt ulos. Sisällä olen tehnyt Urmon kanssa tunnaria muutaman kerran ja vihdoinkin Urmo on hokannut, että kepakoista valitaan se mitä minä olen koskettanut ja juuri se kepakko tuodaan minulle ;-p
Seuraamisessa haasteena on ollut piippaaminen. En ole ihan varma hokaako Urmo ihan itsekään, että ääntelee mennessään. Olen aiemmin tehnyt hyvin lyhyitä pätkiä ja paljon palkkoja ja kehuja. Nyt päätin ottaa riskin ja seuruutin Urmoa niin kauan, että se teki hyvää seuraamista ä ä n e t i.. Ja meni sitten ihan pikkusen kauan ekalla kertaa.. Urmo koitti viritellä itseänsä parempaan ja parempaan kohtaan ja voisi sanoa, että teki todella upeaa seuraamista, mutta kun ei vaan voi olla kommentoimatta.. Pahaa teki olla kehumatta sitä paikasta ja kontaktista ja kaikesta siitä mitä se teki hienosti.. Pitkän pätkän jälkeen Urmon hiljeni ja palkkasin sen välittömästi. Onneksi Urmo sattui sillä hetkellä muutenkin tekemään kaikin puolin moitteetomatonta työtä.. En tiedä hokasiko se mistä palkka tuli, mutta tämän treenin jälkeen Urmo on tehnyt huomattavasti hiljaiemmin hommia. Tosin olen kiinnittänyt edelleen huomiota siihen, että palkkaa ei tule, jos soittaa suuta. Urmon kanssa täytyy kyllä muuten treenata paikkaa ja kiinnittää huomiota ahdistamiseen. On vaan pieni ristiriita, kun pitäisi tehdä lyhyitä toistoja, joista Urmo kuumenee ja aloittaa kommentoinnin, mutta toisaalta sitten pitää saada se hiljaiseksi.. Asia kerrallaan. Ja kun keksisi vielä mikä asia ensin 8-I
Tein Urmon kanssa vastaavaa ylläri-idaria, kun Jutin kanssa ja tämä olikin Urmolle hyvääkin parempi treeni! Urmo skarppasi seuraamisessa, oli hiljaa ja keskittyi tarkkaan kuuntelemaan mitä seuraavaksi on ohjelmassa. En ole Urmon kanssa käyttänyt takapalkkaa pitkään aikaan ja tässä treenissä se toimi hyvin – vaikka palkkasinkin ruualla välillä.
Noutaminen ei jostakin syystä oikein ota luonnistuakseen. Urmo kyllä on hokannut, että kapula haetaan ja tuodaan minulle ja luovutetaan edessä istuen. Jostain syystä Urmo menee hieman epävarmaksi (tai ainakin minun mielestäni) ja jää luovutuksessa etäälle. Se nakuttaa kapulaa aika paljon ja kuitenkin pitää kapulaa tosi köykäisesti kiinni. En varsinaisesti ole kertaakaan heittänyt kapulaa Urmolle vaan joko itse vienyt sen ja vasta sitten lähettänyt Urmon hakemaan tai sitten vienyt kapulan ja jäänyt itse toiselle puolelle niin että kapula jää minun ja Urmon väliin, jolloin Urmon ei tarvitse kuin ns. nostaa kapula minulle ja kantomatkaa on pari askelta. Pitoharjoituksissa Urmo pitää kapulaa nätisti, ei jyystä ja istuu tiivisti minun edessäni. En oikein keksi mikä tässä on se ratkaiseva juttu mikä mättää..
Kokonaisuudessaan olen ihan tyytyväinen Urmon edistymiseen. Nouto ja paikkamakuu ja ryömiminen vielä kondikseen niin sitten voidaan miettiä pelastustottista muuten liikkeet ovat kelpo kunnossa. Saa vaan nähdä kauanko sitten näiden selkeästi puutteellisten osien treenaamiseen menee..
