Päätin tehdä Urmon kanssa samantyylisen harjoituksen mitä Tokon alo/avokurssilaiset tekivät. Temppuradalla oli ollut pujottelussa merkkeinä Urmon ja Jutin leluluja, joten veikkasin, että meille on haastava tehtävä. Lisäksi radalla oli este ja merkkikartioita.
Aloitin Urmon kanssa lyhyillä seuraamispätkillä merkkikartioiden luona. Urmo ei huomannut kartioita ollenkaan, ja kun menin vahingossa liian läheltä kartiota, Urmo korjasi tilanteen nostelemalla jalkoja hieman korkeammalle. Ei lähtenyt irtomaan. Palkkana oli patukka. Kehuin Urmoa, kun teki oikein ja vapaa – palkkapatukka, vasta kun oli just eikä melkein.
Seuraavaksi siirryin kartioiden luota pujotteluun. Etukäteen tosiaan arvelin, että ei onnistu pujottelut Urmon lampaan, jalkapallon, noutokapulan, ritiläpallon jne. ympäri. Mutta olimpa sitten niin väärässä kuin vain voi. Urmo teki _juuri_sellaista_seuraamista_mitä_haluan! Ja ei keskittyminen herpaantunut kertaakaan, epäilen ettei Urmo edes huomannut häiriöksi tarkoitettuja lelujaan.. Lopuksi vielä hyppy ”vanhaan tokon alokas” tyyliin. Ja sitten autoon hetkeksi huilimaan. En kyllä muista koska viimeksi on treeni mennyt näin hyvin!
Kentällä oli samaan aikaan edistyneempien toko ja päästiin Urmon kanssa paikkamakuuta treenaamaan rivin täytteeksi. Meillä on Urmon kanssa ollut ropleemana hieman liian suuret kiekat. Päätin laittaa Urmon iltaruuan sen eteen paikkamakuun ajaksi. Tavoitteena tällä oli, että saisin ruokakupin avulla Urmon laskemaan itse itsenä. Kotonahan se on jo oppinut rauhoittumaan ennen sapuskan saamista. Ja näin kävi kentälläkin. Urmo tuli reippaasti ja oikein kauniisti seuraten riviin. Odotti käskyn ja meni maahan. Laitoin rasian noin metrin päähän sen nokasta ja siirryin itse muutaman metrin päähän. Urmo rauhoittui ja en muista nähneeni sitä hetkeen noin rentona paikkamakuussa ja vaikka vierellä olevat koirat eivät olleet mitenkään tuttuja. Urmo vilkaisi pari kertaa viereisiä koiria ja köllötteli paikoillaan. Kaksi minuuttia tuli täyteen ja liikkuri kutsui muut ohjaajat piilosta. Palasin liikkurin ohjeiden mukaisesti koiran luo. Oli Urmon ilme aika hölmistynyt, kun muut ohjaajat kävelivät riviin ja lähtivät tulemaan omia koiriaan kohti :-) Menin Urmon sivulle ja seisoin hetken aloillani, hyvä ja vapautus. Urmo söi ruokansa hartaudella ja herätti hilpeyttä muissa kentällä olijoissa – iso koira ja syö nappulan kerrallaan.. Eikä Urmoa haitannut vaikka treenit sen ympärillä jatkuivat, se vaan popsi rauhallisesti ateriaansa.
Pitkästä aikaa jälkitreenit ja oli pimeää.. Jännä oli huomata kuinka pimeä vaikutti omaan toimintaan metsässä. Koiran perässä ollessa ei ollut ihan kovasti mitään havaintoa missä mennään. Onneksi oli apuohjaaja.
Kari oli tehnyt Artulle jäljen ja minun oli tarkoitus testata jäljen ajoa Artun kanssa. Jo lähdössä Arttu oli sitä mieltä, että ei Karia voi hylätä.. Merkkasi jäljen ja eteni pari askelta, mutta oli heti palaamassa takaisin Karin luo. Päästiin kuitenkin matkaan ja ensimmäinen esine löytyi. Edettiin jonkin matkaa, kunnes tuli kiven koloja, joissa kompastelin urakalla. Arttu ei oikein digannut tästä ja totesi, että ei sitten mennä, kun nypit. Poistui jäljeltä ja palattiin tielle.
Kari oli tehnyt Jutille jäljen ja lähdettiin Tuomo perässä metsään. Juti lähti jäljelle ja edettiin normaaliin tapaan aivan kuin tässä välissä ei mitään pidempää jäljestystaukoa olisi ollutkaan. Esineitä löytyi kolme – jäljellä oli lisäksi vanha esine, eikä Juti vieläkään mennyt lankaan. Hyvä Juti! Jälki kaarsi tielle päin ja sitten Juti hylkäsi jäljen ja olisi vetänyt ilmavainulla tielle. Palattiin takaisinpäin ja koitin saada Jutin ottamaan uudelleen jäljen. Ei onnistunut, Juti veti nokka ilmassa vain tielle. Ja eihän se väärinkään toiminut, kun Kari oli tien toisella puolen autossa, eli ukkoahan me etsittiin.. Täytyy olla Jutin kanssa tarkempana, että se ei pääse jäljestystreenissä etenemään noin. Kun oikeinhan se toimi, mutta kun tuota jäljen ajoakin tarttis treenata. Täytyy muistaa harjoitella jäljen ajoa niin, että lähistöllä on häiriöihmisiä (ei jäljentekjiää). Mutta hyvin Juti kyllä meni ja vaikka en ihan kauheasti sitä nähnyt metsässä niin kummasti on oppinut jo tuntemaan liinasta, koska ollaan jäljillä tai esineellä tai koska se tarkastaa kulmaa tms.
Urmon kanssa en lähtenyt jäljille. Haluan sen kanssa treenata perusteet ensin ihan näkösällä kuntoon, ennen kuin lähden muuta soveltamaan. Tehtiin sitten ilmaisuharjoituksia pilkkopimeässä. Ukko oli istumassa, kyykyssä ja pötköllään. Ensimmäisen kerran Urmolla ei ihan liike lakannut ja se hieman törmäsi, mutta siirtyi taaksepäin ja aloitti haukun. Muilla kerroilla varoi törmäämistä ja ei koskenut. Hyvät haukut iltaruuan eteen.
Taas kerran vannoin, että ei kahta erirotuista koiraa samaan näyttelyyn ja taas menin ilmoittamaan Jutin ja Urmon.. Ja kuinka kävikään. Kehät olivat täysin eri puolilla Paviljonkia ja samaan aikaan. onneksi Mari oli luvannut esittää Jutin ja Pekka huolehti Jutista muuten. Minä sitten olin Urmon kanssa belgikehän laidalla.
Urmo kävi hiukan lämpimänä ja en saanut sitä rauhoittumaan pätkääkään ennen kehään menoa. Ja lopputulosta ei sitten tarvitse enempiä veikkailla – postimerkin kokoisessa kehässä iso koira, ravi oli enemmän kahdella jalalla pomputtelua, häntä tötteröllä ja ei niin kaunista katseltavaa. Arvostelun aikana Urmolle kävi aika pitkäksi ja se sai välillä siepit. Hans Lehtinen arvosti Urmon T:n arvoiseksi. kehuja Urmo sai hyvästä selkälinjasta ja ryhdikkäästä kaulasta. Noottia tuli sitten hieman epätasaisesta etuliikkeestä ja korkeasta hännän kannosta.
Belgikehässä pääsin vielä Urmon siskon Hileen kanssa pyörähtelemään. Hile käyttäytyi kauniisti ja näytti hyvältä. Tuloksena oli EH.
Juti oli colliekehällä ollut normaali itsensä ja vikitellyt itsellensä huomiota ja rapsuttelijoita. En ehtinyt näkemään Jutia kehässä, mutta Marin sanojen mukaan Juti oli käyttäytynyt oikein kauniisti. Soile Bister oli arvosteluunkin kirjannut, että hyvä luonne. Eli on Juti ollut hyvällä fiiliksellä menossa mukana. Tuloksena oli EH. Kiitos Marille ja Pekalle Jutista huolehtimisesta!
Urmo on maastotreeneissä ollut aivan mahtis! Olemme nyt päässeet treenaamaan Tikkakoskella rakennukseen. Rakennus on kohtuu iso ja siellä on useita huoneita. Urmon kanssa ei ennen näitä treenejä olla rakennuksessa treenattu.
Ensimmäisissä treeneissä tein kaksi eri treeniä, molemmilla kerroilla oli yksi ukko piilossa. Rakennus oli pimeä ja kuten mainitsin Urmo ei aiemmin ole rakennuksessa ollut. Mentiin oviaukosta sisään ja Urmo tuli viereeni, kuten missä tahansa treenissä. Odotti ukkokäskyä ja singahti matkaan. Urmo kävi tutkimassa huoneita itsenäisesti ja merkkasi ukkoa. Paikallistamisessa meni hetki, koska sisällä hajut liikkuvat eri tavoin, kun mitä ulkona. Hienosti Urmo paikallisti ukon ja aloitti haukun. Ei härppinyt eikä tärppinyt, haukkui ja sai palkaksi ruokaa. Löytäessään ukon Urmo oli napannut sormesta, ei kuulemma purrut vaan aivan kuin olisi kertonut, että löytyi ja siirtynyt taaksepäin ja aloittanut ilmaisun. Toisessa treenissä ukko meni umpiiloon. Aloitusmanööverit kuten aina ja sitten matkaan. Urmo etsi ukon, ilmaisi ja palkaksi ruokaa. Oli aika hienoa kuinka hyvin Urmo liikkui täysin vieraassa paikassa, uudessa ympäristössä ja ratkoi haasteet ja kykeni paikallistamaan ukot. Aika hienoa on huomata kuinka itsenäisesti Urmo osaa tehdä töitä, se ei neuvoja kysele. Kuitenkin Urmo on kuulolla ja tarvittaessa saan ohjattua sitä.
Jotta treenit ovat tarpeeksi haastavia, seuraavalla kerralla pojat olivat laittaneet vähän savua savukoneella rakennukseen. Näkyvyys rakennuksessa oli nolla ja ohjaajan täytyi liikkua käsikopelolla eteenpäin. Onneksi olin aiemmin käynyt rakennuksessa, niin en ihan eksynyt. Tein Urmon kanssa näissä treeneissä kaksi eri harjoitusta.
Pyysin Karia laittamaan Urmolle joko yhden tai kaksi ukkoa. En osannut itse oikein osannut arvioida sitä ovatko olosuhteet liian vaativat kahdelle ukolle. Tultiin Urmon kanssa ovelle, josta ei todellakaan nähnyt mitään – savupatja peitti näkyvyyden kokonaan. Urmo tuli sivulleni ja odotti ukko käskyn. Annoin käskyn ja Urmo sukelsi savun sekaan. Ja siihen ne näköhavainnot jäivätkin. Urmo etsi ja eteni itsenäisesti rakennuksessa. Ensimmäinen ukko löytyi ja Urmo ilmaisi hyvin, palkkana kissan herkkuruokaa. Tässä kohden menin Urmon luokse ja lähetin etsimään ukkoa. Nyt jo hieman näin mitä Urmo teki. Urmo etsi ja koitti paikallistaa hajua. Haju kulkeutui jännästi, en tiedä johtuiko savusta vai mistä, mutta Urmo ei millään meinannut hokata mennä ovesta huoneeseen vaan koitti paikallistaa ja tarkentaa seinän toisella puolella. Ohjasin etsimään huoneesta ja johan löytyi. Urmo aloitti ilmaisun ja palkaksi kissan ateria.
Toiseen treeniin otin vain yhden maalimiehen. Halusin varmistaa, että saamme varmasti onnistuneen toisen treenin. Hetken jo mietin, olisiko yksi treeni piisannut. Ukko meni talon perälle piiloon. Alkumanööverit ja Urmo sinkosi matkaan. Kävelin hitaasti eteenpäin, tai heh niin kuin tuolla nopeasti olisi voinut mennäkään.. Urmo löysi ukon todella nopeasti ja aloitti ilmaisun. Ilmaisun aikana oli kopauttanut päänsä pöytään, mutta se ei haukkua katkaissut. Ukko toi Urmon pois piilolta.
Ei näyttänyt savut sen etenemistä haittaavan. Osaa Urmo ainakin nokkaansa käyttää ja toimia itsenäisesti. Noissa olosuhteissa ei ohjaajasta ollut yhtään mitään apua ja millään muulla kuin nenätyöllä ei ukkoja olisi voinut löytää. Urmo on kyllä oikeasti hokannut ukkojen etsimisen. Sillä ei ole pienintäkään epäselvyyttä mitä on tekemässä ja etsii ukot itsenäisesti. Aika hieno fiilis tehdä hommia sen kanssa ja seurata miten Urmo keskittyy etsimiseen. Ilmaisut ovat parantuneet tai haukussa sillä ei kovasti ole ollut sanomista, mutta ennemminkin maalimieheen koskemisessa. Nyt se on jättänyt koskemisen, välillä haukkuu todella lähellä tai koskee ennen ilmaisun aloitusta. On kuitenkin jättänyt härkkimistouhut ja ennemminkin pakittaa ilmaisussaan ja menee maahan.
Jutin kanssa tein ensimmäisessä talotreenissä harjoituksen irtorullilla. Ja se oli hyvä homma, sillä Juti koitti hakea rulla kaulastaan useampaan otteeseen vain hajusta. Tein ensimmäisellä treenikerralla Jutin kanssa kaksi harjoitusta. Ensimmäinen kahdella ukolla ja toinen yhdellä.
Ensimmäisessä treenissä Juti lähti harkiten etenemään. Kävi tutkimassa huoneita ja minä koitin häiritä sitä jatkuvalla höpötyksellä.. Ensimmäinen ukko löytyi ja Juti sai siepit rullansa kanssa.. Luovutuksessa pukitteli kuin mikäkin varsa ja hetken hilluttuaan (kuitenkin n. 1 neliömetrin alueella minun edessä) muisti, että ai niin tarttis varmaan luovuttaa tämä rulla. Luovutuksen jälkeen Juti lähti vauhdilla näytölle ja palkaksi kissan herkkuruokaa. Lähdettiin etsimään toista ukkoa ja taas minä höpöttelin ja häiriköin Jutin työskentelyä minkä kerkisin. Harkiten edettiin ja toinen ukko löytyi. Nyt rullan luovutus tapahtui hieman ”asiallisemmin”.
Toisessa treenissä oli yksi ukko piilossa. Nyt keskityin pitämään turpani kiinni ja annoin Jutin edetä haluamassaan järjestyksessä ja haluamallaan nopeudella. Alkuun mentiin hitaasti ja varmasti. Juti odotteli neuvoja ja ohjausta. Mutta sitten tapahtui jotakin.. kun olin vain hiljaa – Jutiin tuli virtaskaa ja se alkoi ihan itsenäisesti etsiä. Liikkui ihan ok ja varmasti. Ukko löytyi ja rullan kanssa ei ollut ylimääräisiä manööverejä. Palkaksi hurjasti kehuja ja kissan ateria. Millähän minä oppisin, että vaikka Juti on IHQ suloinen ja kaikkea muuta niin ei sitä tarvitse jelpata..
Toisella treenikerralla halusin ottaa varman päälle. En ollut lainkaan varma kuinka Juti käyttäytyy savua täynnä olevassa rakennuksessa. Päätin, että maalimies saa palkata Jutin heti, kun Juti löytää. Olin hieman yllättynyt Jutin käytöksestä. Se lähti etsimään kuin savua ei olisi ollut! Eteni kuten edellisen viikon treenissä – omaan tahtiinsa ja tarkasteli paikkoja. Käytiin rakennuksen päässä ja palattiin takaisin. Nyt Juti tarkasti huoneita tarkemmin ja löytyihän se ukko. Suuret kehut Jutille ja palkaksi ruokaa. Vaikka Juti kertaalleen kävi pihalla tsekkaamassa muita tyyppejä, niin treeni oli kyllä onnistunut. Päätin, että Jutin kanssa emme tee toista kierrosta. Juti toimi niin hyvin, että olisi tyhmää ottaa sen kanssa epäonnistumisen riski.
Opin taas tästä toisesta treenikerrasta, että ei pidä olettaa mitään. Etukäteen epäilin, että Juti ei etene rakennuksessa ja että savu vaikuttaa sen toimintakykyyn. Ja höpöhöpö. Vaikka Jutin ja Urmon toimintakykyä ei voi verrata mitenkään, niin ilmeisesti LT tuomareiden arvioista poiketen Jutilta löytyy pokkaa toimia. Tositilanteessa en Jutin kanssa lähtisi vastaavaa tehtävää suorittamaan, mutta treenitilanteessa näyttää Juti selviytyvän näinkin haasteellisesta tehtävästä. Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että Jutin ja minun tulevaisuus on metsässä :-) Harjoituksena nämä ovat hyviä ja koirasta sekä sen rahkeista oppii paljon. Toisaalta oli kyllä hyvä, että maltoin mieleni ja tein suorapalkkatreenin varmuuden vuoksi. Saatiin hyvä ja onnistunut harjoitus. Juti on kyllä mahtis :-)
Jutin kanssa on myös parin viikon aikana treenattu niin tottista kuin maastoja. Kirjaan nyt Jutinkin tottistelut ja maastot erikseen omiin yhteenvetoihin. Jutin kanssa olen keskittynyt tottiksessa siihen, että vire ei missään kohtaa pääse laskemaan ja että saan Jutin aina autoon silloin, kun ilo on ylimmillään. Välillä kyllä sydäntä särkee, kun Juti olisi innoissaan tulossa vielä toiselle kiekalle ja olen päättänyt jo että yksi kiekka riittää.. Mutta on Juti sitten ollut kahta innokkaampana tekemässä hommia seuraavalla kertaa.
Jättäviä liikkeitä olemme treenanneet Jutin kanssa Johannan opastamalla tavalla ja mielestäni liikkeistä on tullut täsmälliset. Olen keskittynyt palkkaukseen ja siihen, että Jutilla pysyy moottori käynnissä ja kierroksilla. En ole vielä yhdistänyt uudelleen jättäviä liikkeitä seuraamiseen vaan olen treenannut vain liikkeitä ja seuraamista erikseen.
Seuraamisessa olen pitänyt taukoa. Toki olemme seuraamista harjoitelleet, mutta lähinnä perusasentoja ja hyvin pieniä pätkiä harjoitusten välissä. Palkkaus aina patukalla. Nyt kun periaatteessa ei olla Jutin kanssa hinkutettu seuraamista, Juti onkin omaehtoisesti lähtenyt tarjoamaan seuraamista ja hakenut paikkaa oikeaan kohtaan. Mielestäni seuraamisen paikka on parantunut, edelleen Juti mielellään edistää, mutta esimerkiksi pysähdyksessä ei jää haahustelemaan ”sinne jonnekin”, vaan korjaa vauhdilla itsensä oikeaan perusasentoon. Lisäksi Juti on alkanut oikeasti seuraamaan minua, eikä päinvastoin. Tai sitten minä olen lakannut seuraamasta Jutia.. Täytyy kyllä Jutinkin kanssa päästä valvovan silmän alle, jotta saan ihan oikean arvion onko oikeasti edistytty vai kuvittelenko vain.
Luoksetulossa olemme Jutin kanssa harjoitelleet loppuasentoa. Olen vaihdellut luoksetultavaa matkaa ja siirtänyt käsiä jo enemmän sivulle kuin keskelle. Ainoa minkä huomasin, että on vahingossa tullut lisäksi on, että Juti törkkäsee oikeaa kättä istuessaan eteen. Muutoin luoksetulon paikka on parantunut. Juti tulee pääsääntöisesti suoraan ja hieman tiiviimmin kuin mitä aiemmin. Ja syöttelypalkka on sille mieleen… Juti on hauska, kun odottaa hyvää ja vapaata ja sitä kummalla kädellä nyt alkaa syöttely. Jokaisen makupalan jälkeen se ottaa uudelleen katsekontaktin ja taas nami. Kovin harras hetki :-) Mutta tämä tuntuu treeninä toimivan. Saas nähdä mikä homma on saada syöttely hommasta pois, ilman että tuo varmuus tekemisestä alkaa horjua.
Kotiläksyjen lisäksi olemme Jutin kanssa tehneet aina jotain kivaa ja erilaista on treenattu esimerkiksi pk – esteitä. Muutoinkin Jutin kanssa treenaaminen on muuttunut enemmän kivaksi tekemiseksi. Hetkeen en ole huomannut paineistumista mihin sillä on ollut taipumus. Olemme saaneet enemmän onnistuneita treenejä ja harjoituksia kuin epäonnistumisia. Toisaalta Juti ei enää saa slaagia, jos homma meneekin pieleen. Pk-hypyssä esimerkiksi Juti koitti alkuun ponnistaa esteen päältä. En hyväksynyt ja palkkaa ei herunut, vaan otimme uudelleen. (Tässä harjoituksessa appari piti Jutia toisella puolen ja minä hetsasin patukan kanssa toisella puolen.) Juti teki kolme hyppyä niin, että ponnasi esteestä vauhtia. Neljännellä toistolla se jo hieman funtsi mikä on homman juju ja lähti hitaasti hypylle ja ponkasi ilmavasti yli. Ja bileet pystyyn! Onneksi olen hokannut, että tuo hidastelu tehtävän toteutuksessa ei ole Jutilla ollenkaan pahasta, se on Jutin tapa miettiä uutta ratkaisua. Jutin täytyy antaa rauhassa tuumata ja toteuttaa uusi vaihtoehto tehtävän suorittamiseksi. Ja yleensä sieltä tulee minun haluamani versio tehtävän toteutuksesta :-)
Kylläpä nyt on pitänyt haipakkaa.. Ei ole jäänyt tsegendiäkään ylimääräistä, jotta olisin ehtinyt kirjaamaan treenejä selkokielisiksi.. Nyt täytyy jo jakaa tekemiset tottis ja maasto yhteenvetoihin. Parissa viikossa kerkeää vaikka mitä – paitsi kirjalliset työt :-)
Urmon kanssa ollaan parin viikon aikana treenailla tottista niin kotosalla kuin kentälläkin. Kotona treenatessa olen makupalojen avulla hinkannut pilkkuja paikoilleen. Vire sillä on kotitreeneissä kohdallaan. Ei ääntämistä, kiekat eivät nouse heti sfääreihin, ja kun on tuttu ympäristö niin Urmo on malttanut keskittyä loistavasti. Kotitreenissä olen yhdistänyt liikkeiden osia kokonaisuuksiksi esimerkiksi jättävät liikkeet. Hitaan maahan menon kanssa olen hieman saanut harmaita hiuksia.. Päätin tietoisesti jättää hetkeksi homman jäihin ja aivan eri yhteyksissä olen pyytänyt Urmon maahan ja huolehtinut vain siitä, että Urmo toteuttaa maahan menon. Kokeilin kotona riskillä ottaa liikkeestä maahan menon ja onnistui. Urmo lähti heti käskyn kuultuaan menemään maahan ja liike oli kohtuu nopea. Yksittäisenä liikkeenä Urmo toteuttaa maahan menon nopeasti eli kait se sitten treenauksen myötä alkaa mennä myös liikkeestä nopeaan. Täytyy vain keskittyä vielä enemmän oikea-aikaiseen palkkaukseen ja selventää omaa toimintaa.
Kentällä Urmo sitten nostaa kiekat ja ääntä on alkuun mukana. Olemme treenanneet aivan jäätävän rauhallista ja hillittyä menoa, mutta kuitenkin niin, että potku hommassa on kohdillaan. Minä olen keskittynyt liikkeelle lähtöihin, selvä käsky ja liikkeelle rauhallisesti. Tuppaan ottamaan ”nyt mennään eikä meinata” lähtöjä ja ne toimivat kyllä Jutin kanssa, mutta Urmon kierrokset nousevat tästä ihan pikkusen liikaa. Seuraamisessa olemme tehneet harjoituksia, joissa on paljon erittäin lyhyitä pätkiä, paljon pysähdyksiä, käännöksiä, erittäin hitaassa tempossa ja kaikessa olen keskittynyt siihen, että homma tehdään rauhassa. Palkkana kentällä on aina pallo tai patukka – namia on turha koittaa seuraamisiin. Seuraamisessa aletaan olla jo mielestäni ihan tyydyttävällä tasolla. Paikka pysyy, turha hyppiminen ja härppiminen on jäänyt ja vire on hyvä. Seuraavan kerran, kun menen Johannan luo, täytyy treenata käännöksiä ja täyskäännöstä. Etenkin täysikäännöstä en ole Urmon kanssa juuri treenannut. Toki se tietty mukana tulee, mutta haluan siitäkin nopean ja tiiviin. Ja en ole ihan vielä varma haluanko saksalaistyyppisen vai sitten sen toisenlaisen, joten ihan hyvä on, että en tätä ole treenaillut, kun en edes tiedä mitä haluan..
Jättäviä liikkeitä olen tehnyt Urmon kanssa kentällä vain liikkeen osina. Jättävät olen tehnyt makupalalla ja siten, kun Johanna neuvoi Jutille. Urmo tekee makupalan kanssa ihan ok – lieveilmiönä on tullut, että Urmo seisomisessa törkkää kuonolla ensin makupalakäteen. Tätä ei pallolla pelatessa ollut. No ehkä voisin muutenkin nuo jättävät hetkeksi jättää rauhaan ja keskittyä muihin juttuihin.
Luoksetulon loppuasento on edelleen harjoituksen alla.. En ole osannut Urmolle opettaa loppuasentoa niin että se sen hokaisi. Edelleen Urmo koittaa kingetä kainaloon, tulla sivulla, haukkuu jne. Tällä hetkellä Urmo on hokannut, että en hae mitään näistä edellä mainituista asioista, joten se koitti uutta hommaa. Tuli ihan normisti eteeni ja melkein jo tuuletin, että nyt Urmo on hokannut, mutta ei.. Istumaan mennessään se tuikkasikin minun treeniliiviin 8-| Urmo kirjaimellisesti änki päänsä treeniliivin alle ja jäi siihen tyytyväisenä – että silleen.. Järki lähtee, kun en enää keksi mitä teen.
Paikkamakuuta on treenattu. Urmo on hokannut, että käskystä mennään maahan ja maassa ollaan kunnes tulee vapaa. Se on kuitenkin aika levoton koko ajan. Olen kyllä huomannut, että olen itse ollut hieman epälooginen palkkauksen ja vapautuksen suhteen. Olen törkännyt vanhasta tapaa namin nokan eteen ilman vapautusta, olen kehunut ja törkännyt namin nokan eteen ilman vapautusta olen kehunut, vapauttanut ja antanut namia.. Nyt on hieman sellainen fiilis, että Urmo kyllä tietää mikä on homman nimi, mutta sille ei ole selvää, koska homma loppuu ja koska se on ollut hyvä poika. Nyt täytyy miettiä uudelleen tuo loppu. Olisiko viisainta, että teen Urmolle rutiinin, että maataan niin kauan, kun tulen sivulle ja annan käskyn sivu ja sitten vasta vapautus ja palkka. Paljon funtsittavaa..
Kokeen päätyttyä järjestäjistä yksi tuli vielä Urmolle maalimieheksi. Toisen maalimiehen halusin olevan mahdollisimman tuttu, joten Pekka pääsi Urmon toiseksi maalimieheksi. Urmolle on kyllä ukkojen etsintä kolahtanut takaraivoon – ei ole merkitystä missä ympäristössä treeniä tehdään. Vieras maalimies oli alueen ”keskilinjan” kiviröykkiöissä semiumpparissa, Pekka meni keskikohdalta avopiiloon kivien taakse. Otin Urmon sivulle ja lähetin etsimään. Urmo singahti töihin ja merkkasi vahvasti oikean puoleista kivi/betoniröykkiötä. Ei kuitenkaan lähtenyt enempiä tarkentamaan vaan eteni ja ilmaisi ensin Pekan. Palkka-aterian jälkeen jatkettiin ja nyt Urmo singahti vierasta ukkoa etsimään. Paikallisti ja tarkensi hetken ennen kuin kiipesi lohkareita pitkin ylös piilolle. Ilmaisun aloitti heti ja kerrankin näin kuinka Urmo toimi. Urmo ei koskenut vaan haukkui pötköllään olevan maalimiehen jalkopäässä ja ilmaisuhaukku oli hyvää. Vieras ukko vielä palkkasi Urmon ruualla – nätisti Urmo söi ruokansa ja tuli vierelleni.
Kylläpä olin taas kerran tyytyväinen Urmoon, sillä on oikea halu etsiä ukot. Täysin tuntematonta maalimiestä sillä ei ole ollut aiemmin, mutta hienosti Urmo näköjään ilmaisee muukalaisetkin. Urmon liikkuminen on hienoa, ei ole merkitystä minkälainen on alusta ja onko ympäristöä treenattu. Tässä treenissä näki selkeästi, että kovin paljon erilaisia piiloja ei ole harjoiteltu. Kun Urmo kiipesi vieraan ukon piilolle, se tuumaili kotvasen ja tarkenteli mistä haju tulee ja taas tuumaili. En kuitenkaan huomannut, että Urmo olisi missään vaiheessa osoittanut epävarmuutta vaikka piti tuumailuhetkiä ja haki apuja minulta. Enemmänkin tuntui kuin Urmo olisi tehnyt ”aivojen päivitystä” ja lisännyt muutaman koodirivin jo olemassa olevaan ”ukkojen etsintä” ohjelmistoon. Hyvä treeni. Kiitos sille ”vieraalle maalimiehelle” Hämeenlinnasta, nimeä en huomannut kysyä.
Osallistuttiin Jutin kanssa PeRa A kokeeseen Hämeenlinnassa. Tulos odotuksia tästä kokeesta ei ollut, koska emme ihan kovin montaa kertaa ole raunioilla treenanneet ja koe oli tätä lajia ensimmäinen. Arvonnassa saimme lähtönumeron 1, mikä oli hyvä, koska pääsin seuraamaan kaikkien muidenkin kokeet.
Koe alkoi ilmoittautumisen jälkeen sillä, että ratamestari osoitti meille etsittävän alueen. Kerroin tuomarille etsintäsuunnitelman, jonka mukaan etenisimme. Päätin lähteä kiertämään Jutin kanssa alueen myötäpäivään ja kierroksen jälkeen edetä ”keskilinjaa” pitkin. Alue oli kohtuu suuri ja hidaskulkuinen. Ehdimme Jutin kanssa kiertää koko alueen, sallitun ajan puitteissa. Juti lähti etsimään ja eteni minun edelläni. Häiriöhenkilöille Juti kävi erikseen pitämässä tuohtuneena ripityksen ja palasi takasin minun luo ja taas edettiin. Savu, naputus ja ammuskelu eivät Jutia häirinneet. Mielestäni Jutilla ei ihan ollut hajua mitä nyt oltiin tekemässä. Se merkkasi vasemmalta sivulta jotakin, mutta mielestäni ei kuitenkaan maalimiestä. Etenimme ja oikealla sivulla olikin ukko, jonka Juti bongasi ja minä bongasin, mutta Juti ei syystä tai toisesta ottanut rullaa. Koitin pommittaa piiloa eri puolilta, mutta ei ilmaisua, joten päätin lähteä eteenpäin ja palata, jos aika riittäisi. Seuraavaksi Juti merkkasi selvästi betonilaattojen alle ja lähti kiipeilemään laatoilla ja tarkentamaan. Juti ei tätäkään lähtenyt ilmaisemaan. Joten meidän koe päättyi ajan loppumiseen. Tuomarin mielestä Jutin työskentelyssä ei ollut moittimista, mutta kaikesta näkyi, että emme ole päässeet harjoittelemaan raunioita kovin paljoa.
Vaikka tulosta ei tullut, niin tämä oli erittäin hyvä kokemus. Tulin kyllä siihen tulokseen, että rauniot eivät ole rullakoiran hommia. Seurattuani loput suoritukset korostui rullan käytön ”järjettömyys” näissä olosuhteissa, varsinkin B-kokeessa. Haukkuvan koiran tarvitsi löytää, paikallistaa ja ilmaista ja ohjaaja saapui paikalle. B-kokeessa haukkuvan koiran ilmaisua ei tarvinnut hyväksyä kuin vasta piilon luona, joten kahteen kertaan saman piilon ilmaisun hyväksymisen pystyi estämään. Rullakoiralla taas koira ensin etsi, paikallisti, toi rullan ja vei ohjaajan. Tämän lisäksi kahteen kertaan saman piilon ilmaisun hyväksyminen oli kovin helppoa, koska raunioilla ei näkyvyys ole maailman paras ja ilmaisunhan hyväksyy, kun kiinnittää liinan.. Aikaa raunioilla ei ole ihan määrättömästi käytettävissä ja koiran todellakin tehtävä itsenäisesti työtä mikäli tuloksia haluaa. Ei ole helppo laji tämäkään. Luulen, että Jutin kanssa keskitymme kyllä jatkossa vain jälkeen ja hakuun. Täälläpäin ei oikein ole harjoittelumahdollisuuksia ja mielestäni rulla ei kyllä ole oikea ilmaisu raunioille. Onneksi täällä on noita metsiä missä sitten treenailla :-)
Urmon tekemiset ovat jääneet yhtälailla kirjaamatta kuin Jutin kanssa. Joten Urmon viikon tekemiset tulevat tässä samaan syssyyn.
Urmon kanssa käytiin tokoilemassa Terhin valvovan silmän alla. Seuraamin
en tehtiin liikkeenohjauksessa ja olin yllättynyt, kun homma sujuikin. Hieman Urmosta meinasi tulla ääntä, varsinkin kulmissa. Terhi neuvoi rauhoittamaan omaa toimintaa ja suhteuttamaan käskyn äänenpainon enemmän tilanteeseen. Olin kyllä oikein tyytyväinen siihen, että pystyimme tekemään kaavion läpi, ääniefektit kulmista vielä pois niin olisi ollut oikein hyvä. Kuva on Maaritin ottama tottisleiriltä, mutta sopii se tokotreenikuvaksikin :-)
Sitten hieman luoksetuloharjoituksia. Vauhtia ei Urmolta puutu, mutta jarrut kylläkin ja sillä hetkellä, kun se hokasee, että lukkojarrutus on myöhäistä – se tekee tiukan oikean ja tulee kauniisti perusasentoon istumaan. Terhi neuvoi blokkaamaan Urmon käsillä ohjaamisen sijaan. Kun Urmo oli lähellä ja kaartamassa oikealle siirryin taaksepäin ja samaan suuntaan mihin Urmo oli kaartamassa. Uusi käsky ja blokkasin Urmoa, kunnes se istui minun edessäni. Ja sai siinä hetken Urmoa blokkailla. Urmo tarjosi kaikkea mahdollista ja mahdotonta maan ja taivaan väliltä. Ensin ilmaisuhaukkua ja kun ei toiminut koitti sinnikkäästi siirtyä perusasentoon. Blokkasin edelleen ja Urmo koitti keksiä ratkaisua numero 2, joka oli ilmaisua minun edessäni nopeasti vaihtuvissa asennoissa ja päätyi siihen, että Urmo haukkui minun edessäni maassa maaten ja pakitti lujaa takaperin. Urmo ei etuperin osaa ryömiä, mutta komeasti se näytti menevän takaperin. Saatiin väliin oikea onnistuminenkin ja Urmo oli taivaissa palkasta :-) Ja sitten Urmolta tipahti muistista mistä sen palkan oikein saikaan. Urmo koitti uudelleen tulla sivulle ja kun jatkoin blokkaamista, alkoi uusien ratkaisujen hakeminen. Palkkasin kehulla Urmon aina, kun se tuli istumaan minun eteeni, mutta muuta palkkaa ei herunut. Viimeisin Urmon epätoivoinen yritys oli kutakuinkin ängetä minun vasemman kyynärpään ja vyötärön välistä. Urmo änkesi ja änkesi ja vaikka kuinka pakitin niin puoli Urmoa oli kainalossa. Koita siinä sitten pysyä vakavana ja antaa toiselle mahdollisuus oivaltaa ratkaisu.. Loppujen lopuksi Urmo tuli pois kainalosta ja saatiin ihan oikeasti onnistunut luoksetulo. Ei Urmolta ainakaan yritystä puutu..
Lopuksi teimme vielä tunnariharjoituksen. Urmolla oli jo selkeä muistikuva, että jokin kepakoista on se mistä olen iloinen ja se kuuluu toimittaa minulle. Urmo lähti haistelemaan ja maistelemaan kapuloita. Se kävi jokaisen läpi ja päätyi nostamaan oikean kepin minulle ja bileet pystyyn! Selvää edistystä on tapahtunut, Urmo ei heittänyt kuin yhden kiekan ja vain kolme kapulaa meni käyttökelvottomaksi maistelun tuloksena. Ja tällä kertaa se ei maistanut kuin osaa kapuloista maksimissaan kolmannesta.
Sunnuntaina käytiin Tikkakoskella treenaamassa ja tällä kertaa päätin tehdä Urmon kanssa metsässä treenin. Olen treenannut Urmon kanssa paljon ilmaisua ja olen mielummin ottanut varman päälle ja tehnyt harjoituksia paikoissa, joissa voin olla varma, että Urmo ei koske maalimieheen. Harjoitukset ovat tuottaneet tulosta, joten testi metsäoloissa. Kaksi Ukko piiloon, toinen oikealle ja toinen vasemmalle. Urmolle en ole koskaan opettanut varsinaisestio pistoja saati minkään sortin risteilyä. Tärkeimpänä koulutuksessa on pidetty sitä, että maalimiehestä tulee Urmolle minuakin tärkeämpi ja että ilmaisussa Urmo ei koske. No sitten vaan keskilinjalle ja Urmo istumaan sivulle. Urmo seurasi keskittyneenä minun kättä ja odotti että lupa lähteä tulee. Ensimmäinen ”pisto” oikealle ja kävelin Urmon edetessä hieman eteenpäin ja ohjasin kädellä keskilinjan yli vasemmalle.Neljännellä ”pistolla” eli kun Urmo tuli uudelleen oikealta puolen ja olin ohjannut sitä kädellä vasmmalle puolen, löytyi ukko. Urmo aloitti haukun ja palasi hieman ennen maalimiestä. Jäi kuitenkin kytikselle odottelemaan löytöään. Kun maalimies oli saatu metsästä, otin Urmon uudelleen sivulle ja lähetin oikealle puolen ja kappas – taas löytyi ukko. Ilmaisu hienosti ja nyt Urmo malttoi tulla ukon kanssa pois metsästä. Urmo pisti menemään kuin vanha tekijä – näytti ihan siltä, kun Urmolle oikeasti olisi opetettu pistot ja risteily. Ehkä Urmo on luonnonlahjakkuus :-) Kova hinku sillä on kyllä löytää ukko ja vaikka vauhti on kova, Urmo malttaa etsiä ei vain kouhkaa. On Urmon kanssa tuota käsimerkkilähetystä treenattu pennusta asti, mutta jännä oli huomata kuinka se ihan oikeasti toimi metsässäkin ihan oikealla hakuradalla. Aikas onnistunut ensimmäinen ihan oikea hakuratatreeni.
