Urmon kanssa otettiin isoin treeni mitä koskaan aiemmin on tehty. Kolme maalimiestä ja kaikki oli sijoiteltuna eripuolille aluetta. Yksi oli raunioradan ”romuisimmalla” puolen, yksi metsäaukolla sijaitsevassa bunkerissa ja yksi oli aidatulla kentällä. Palkkana oli koiranmakkaraa.
Urmo lähti omaan tyyliinsä vauhdilla ja tosissaan hommiin. Ensimmäinen ukko tuotti hieman päänvaivaa. Ukko oli piilossa kasan keskellä olevassa putkessa, missä oli putken pää auki ja toinen pää oli umpinainen, kasan päällä oli pieni reikä. Urmo paikallisti ja paikallisti ukkoa ja päätyi ilmaisemaan kasan päälle. Onneksi aukko putkesta oli sen verran iso, että sieltä mahtui palkkaamaan. Jatkettiin kiertämällä alue ja siirryttiin hakkuuaukolle.
Aukolla Urmo ei vielä arvannut yksin lähteä ihan toiselle puolen, eteni noin 50-100m minun edelläni. Merkkasi hienosti piilon ja alkoi tarkentaa ja lähti ilmaisemaan itse. Maalimies palkkasi Urmon ja odotimme Urmon kanssa, että maalimies pääsi piilosta ylös. Urmo malttoi olla lunkisti ja antoi Kimin kiivetä isompia häiritsemättä pois piilosta.
Hakkuuaukolta siirryimme etsimään lisää ukkoja. Urmo juoksi edellä ja tarkasteli samalla metsää, kuljin aidatun alueen portille päin ja kehotin Urmoa menemään alueelle. Portissa on koiran ja ihmisen mentävä reikä, josta Urmo sitten suikkasi alueelle ja minä perässä. Lähdettiin kulkemaan alueella ja Urmo etsi itsenäisesti. Alueella on kaksi isoa vesi-kerosiiniallasta, joita palomiehet ilmeisesti käyttävät omissa harjoituksissaan. Aiemmin yksikään koira ei ole käynyt tekemässä näihin altaisiin tuttavuutta – haisevat sen verran voimakkaasti, että olemme miettineet, että haju hieman hillitsee uimahaluja. Paitsi Urmolla… Urmo juoksi aluetta vauhdilla ja olihan sen suikattava läpi yhdestä altaasta.. Otin Urmon hallintaan ja kuljetin altaiden ympäri ja lähetin uudelleen etsimään. Urmo merkkasi hajua kentän laidalla aidan luona ja alkoi tarkentaa kohti konttia. Urmo meni konttiin sisään ja aloitti ilmaisun. Maalimies oli istualtaan kontissa ja Urmo oli mennyt ensin lähelle, mutta siirtyi jalkopäähän haukkumaan. Kävelin itse kontin ovelle ja tässä kohden Urmo hieman vilkuili mitä teen ja ilmaisu katkesi. Jäin kontin ovelle ja Urmo jatkoi ilmaisua. Hienosti meni treeni.
Autolla yritin huuhdella Urmon jalkoja kerosiinista ja käytin Urmoa kahlaamassa ojassa. Enimmät kerosiinit lähtivät karvoista, mutta haju jäi.. Kotona sitten Pasin ohjeistuksen mukaan Urmo pääsi fairy pesuun. Ainakin vaahto oli komea, kun pesin Urmon jalat ja mahan alusen ja tassuihin jäi ”mukava” fairyn ja kerosiinin tuoksu..
Jutin kanssa tehtiin pistotreeni, jotta näen missä haun suhteen metsässä mennään. Treeni tehtiin pakenevien maalimiesten avulla. Riitta oli ensimmäisenä ja oli näkösällä, kutsui Jutia ja lähetin Jutin ukolle. Samalla Riitta lähti pinkomaan karkuun ja pysähtyi, kun Juti saavutti. Juti otti rullan ok, lähti tulemaan minun luokseni, mutta ojan toisella puolen tiputti rullan, palasi Riitan luo. Otti rullan palasi minun luo, kunnes taas ojan toisella puolen tiputti rullan ja palasi Riitan luo.. Kolmannella kertaa tuli sitten ihan minun luokseni.. Juti lähti näytölle ok – palkaksi koiranmakkaraa. Toinen pisto tehtiin keskilinjan toiselle puolen. Kimi oli näkymättömissä ja lähetin Jutin ja samalla hetkellä, kun Juti lähti juoksemaan ukolle, Kimi lähti pinkomaan karkuun. Nyt Juti tuli rullan kanssa kerrasta luokse ja lähti näytölle vauhdilla.
Nyt tarvitsisi keksiä jotakin tuohon rullan pudotteluun. Juti on tehnyt tuon tarkasteluhomman aiemminkin ja plärännyt rullan kanssa. Toisaalta, jos liikun taaksepäin – Juti pudottaa rullan, jos sanon jotakin Jutille – se pudottaa rullan.. Ehkäpä kokeilen tuota kuljettamista erikseen niin, että Juti oppisi pitämään rullan suussa ja luovuttaa sen vasta ns. noutona.. Kun olen aiemmin hyväksynyt sen, että Juti sylkäisee rullan pari askelta ennen minua pois. Tuo tarkasteluhomma sillä on nyt tullut uutena juttuna. Toisaalta, esineruutua treenatessakin Juti keksi omia juttujaan ennen kuin homma alkoi sujua. ”Paras konnuus” esineruudussa oli, että Juti kävi hakemassa ruudusta kaikki esineet yhteen pinoon, niin että en nähnyt mihin läjäsi esineet. Palasi minun luo ilman esinettä ja, kun lähetin sen hakemaan esineen – Juti haki minulle esinepinosta yksi kerrallaan esineitä.. Jospa rullan kanssa olisi samaa vaivaa, yksinkertaisempaa treeniä ja varmuutta mitä sen rullan kanssa nyt sitten tehdään.
Onnea Juti ja sisarukset!!
Jutin synttäripäivä meni PeJä kokeessa ei niin tuloksekkaasti. Bardi veikka sitten huolehti tulosten tekemisestä ja sai BH kokeen hyväksytysti läpi. Onnea Mari & Bardi!
Juti tarjosi Kyöstille ja Urmolle gourmet illallisen.
Hieman epäilevä ilme…
Mutta maistuu!
PeJä koe Lievestuoreella. Arvonnassa osui jälki numero 6 eli viimeinen kaikista. Tulosta ei tullut – jäi sitten niiiiiin harmittavan lähelle, että ei mitään jakoa. Ja vieläkään en keksi mitä olisi pitänyt tehdä koiran tai minun toisin..
Onnea Karille ja Artulle (kokeen ainoasta) hyväksytystä tuloksesta!
Jälki nostettiin 100m, janalta. Juti lähti etsimään jälkeä normaaliin tapaansa innokkaasti. Merkkasi jäljen ja lähti selvästi ajamaan jälkeä. Tuomari ilmoitti “väärä jälki” ja pyysin Jutin pois ja pyysin etsimään jäljen. Nyt Juti kieppasi 180 astetta ympäri ja jäljelle. Eli siis samaan suuntaan kuin mistä olimme juuri janalta kävelleet. Ei muuta kuin koiran perässä, eikä tuomarilta tullut huomatusta, joten menoksi vain. Jännä jäljennosto, enpä ole koskaan tullut treenanneeksi vastaavaa, mutta onneksi se ei sitten Jutia haitannut.
100m päästä Juti pysähtyi ilmaisemaan esinettä ja ilmeisesti löytyi jäljentekijän pudottama jälkimerkki. palkka ja eteenpäin. Juti jäljesti hienosti, mentiin metsässä, kivikkoisessa taimikossa, taimikossa ja ei ollut epäilystäkään, ettemmekö olisi olleet jäljellä. Ensimmäinen “oikea” esine löytyi. Toinen esine oli jostain syystä polun yli pötköllään olevan ohuen puun alla, mutta sekin löytyi. Saavuimme aukon aitaan, kuivassa heinikossa Juti tarkensi ja pudotti vauhtia. Hakkuuaukossa jäljesti erinomaisesti – vauhti ei ollut päätä huimaavaa, mutta Juti meni tarkasti. Hieman ihmettelin, kun pehmeässä maassa ei näkynyt yhtään jalanjälkeä, mutta seurasin koiraa, joka oli satavarmana jäljellä. Välillä Juti hyppi kiveltä toiselle – nenä kuitenkin alhaalla. Keskellä hakkuuaukkoa oli 90 asteen kulma ja hakkuuaukon läpi ylös metsään. Metsän puolella mentiin noin 50 m ja tultiin kolmannelle esineelle. Esineen jälkeen oli lyhyt matka tien reunaan, josta menimme tien yli. Juti otti jäljen, joka lähti kaartamaan oikealle. Mielestäni Juti merkkasi hetken päästä harhan melkein toisen tien luona. Päädyimme seuraavan tien laitaan. Juti kääntyi tiellä vasemmalle ja löydettiin jäljen tekijän auto. Tarkastimme tien laitaa molempiin suuntiin – tuloksetta. Kävimme jäljentekijän auton luona ja teimme metsässä puolikaaren, jos olisimme törmänneet jäljentekijän jälkeen. Ei onnistunut, puhelinkin piippasi jo ajan loppumisen. Kävelin Jutin kanssa eteenpäin tienlaitaa ja maalimies ponkaisikin esiin takanamme. Juuri vastapäätä autoaan.. Päästin Jutin juoksemaan jäljentekijän luo ja koitin palkata sen mahdollisimman hyvin. En oikein ymmärtänyt mitä oikein kävi ja missä kohtaa olimme joutuneet hukkateille. Eniten otti vain pattiin se kuinka lähellä onnistumista olimme!! Ja kun Juti vielä jäljesti h_y_v_i_n! Hakkuuaukolla meni aikaa paljon, mutta se kuinka Juti ratkoi maastonmuutokset selvisi pulmista oli kiitettävää. Tämän takia olin ihan puulla päähän lyöty – mitä kävi. Mirjan luona katsoin kartasta missä jälki meni. Ei paljon tullut kyllä hullua hurskaammaksi.. Jälki ei ihan vastannut piirrosta.. Jäljen olisi kuulunut loppua juuri siihen mistä tulimme Jutin kanssa pois metsästä. Harhan olisi kuulunut olla ennen ensimmäistä tienylitystä. Nyt mikäli oikein ymmärsin, jälki oli jatkanut ensimmäisen tienylityksen jälkeen metsän puolella, ylittänyt tien ja tullut vielä toisella puolen ekstralenkin. Harha oli sitten näiden kahden tien vällissä ja kulki osin vierekkäin oikean jäljen kanssa. No olisi tietty pitänyt tämä pystyä ratkomaan.
Eniten ottaa päähän, kun en todellakaan tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin! Epäonnistumiset siedän hyvin, kun on edes pieni haju mistä johtuu, silloin pystyn edes treenaamaan näitä puutteita. Mutta nyt en keksi millään mitä tuossa lopussa tapahtui.. Jutin jäljestämisessä ei ollut moittimista ja mielestäni se ei väsähtänyt jäljellä vaikka hakkuuaukon läpitulo olikin haastava. En vaan keksi mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin. Jälkikaavio kartassa ei auttanut yhtään, koska se ei vastannut todellisuutta. No turha marista, ei tulosta ja sillä sipuli. Ohjaaja vaihtoon niin kait sitten alkaa tulostakin tulemaan.
Urmon kanssa ajettiin pitkästä aikaa ihan oikea jälki. Treeneissä oli jäänyt “ylimääräiseksi” yksi Alo jälki ja ajattelin, että koitetaan. Hetkeen ei olla Urmon kanssa jälkeä ajettu, koska homma levisi totaalisesti. Kasvattaja Anne neuvoi laittamaan Stronghold kuurin, jos Urmolla vaikka olisi nenäpunkki.
Lähdin Urmon kanssa kävelemään tien reunaa pitkin ja pari kertaa Urmo meinasi nostaa kiekkoja, mutta lähti etsimään jälkeä aktiivisesti. Jälki löytyi ja Urmo suikkasi metsään. Ja sitten tapahtuikin jotain odottamatonta! Urmo jäljesti, hyvää vauhtia, nokka alhaalla. Jee!!! Urmo eteni jäljellä itsevarmasti ja merkkasi esineetkin. Ensimmäisen esineen Urmo merkkasi ja jäi istumaan. Kari kertoi, että esine on siinä kohden, mutta en vain löytänyt sitä vaikka taskulampulla kuinka hain. Kehuin Urmon kuitenkin ja jatkettiin matkaa. Seuraavan esineen Urmo merkkasi ja meni maahan. Taaskaan ei esinettä löytynyt vaikka Kari kertoi esineen satavarmasti olevan siinä kohden. Ehdittiin jo miettiä, että joku on pöllinyt meidän jälkiesineet, kun sitten parin askeleen päästä esine löytyikin. Keli oli kostea ja tuulta ei ollut juuri lainkaan. Ilmeisesti esineiden haju tuli niin vahvasti jostain syystä jo aiemmin, että Urmo merkkasi pelkästään vahventuneen hajun. Jatkettiin jälkeä ja kolmannen esineen Urmo ilmaisikin sitten justiinsa. Ei ennen aikojaan vaan aivan kohdilleen ja esine tassujen välissä. Päätin lopettaa jäljen tälle esineelle, koska jälki oli sujunut niin superhienosti ja kolmannen esineen ilmaisussa ei ollut yhtään huomautettavaa. Palkaksi Urmolle kissan gourmet ateria.
Kylläpä oli upeaa, että jälki meni näin hienosti! Aivan kuin mitään ongelmaa ei koskaan olisi ollutkaan. Ehkä aiemmin nenäpunkit vaivasivat tai mikä lie ollut. Upeinta kuitenkin, että ei se jälki minnekään Urmolta ole kadonnut ja esineetkin vielä ilmaisi. Enemmän iloinen ei kyllä treenistä voi olla kuin mitä tästä jäljestä!
Jutin kanssa harjoiteltiin erityisesti jäljennostoa. Jälki oli lyhyt n. 300 m, 2 esinettä ja Anna oli jäljen päässä. Eli jäljennoston lisäksi tehtiin motskarijälki viikonlopun PeJä koetta varten.
Nostettiin jälki janalta. Juti eteni hyvin ja etsi jälkeä, kävi välistä tien laidalla ja palasi takaisin janalle. Kun tultiin lähemmäksi jälkeä, Juti merkkasi sen todella selvästi. Kun päästiin jäljen kohdalle, Juti lähti suoraan jäljelle, tarkastelematta takajälkeä. Ensimmäinen esine löytyi ja jatkettiin. Kun jälki kääntyi takaisin tiellepäin – Juti merkkasi Annan jäljen päästä selvästi. En vaatinut ajamaan jälkeä pitkin ihan loppuun vaan päästin sen ukon luo. Viimeinen esine jäi, se oli noin. 5 m. ennen Annaa. Palkaksi kissan herkkuruokaa ja kunnon kehut.
Tein Jutin kanssa luoksetulotreeniä ja seuraamisharjoituksia sekä jättäviä liikkeitä takaperin kävellen.
Luoksetulossa harjoiteltiin vain loppuasentoa. Johanna kertoi viikonloppuna, että väljyys ja vinot loppuasennot voivat johtua siittä, että koira kokee olonsa epämukavaksi tullessaan eteen istumaan ns. haastamaan ohjaajaa. Vinkkinä hän neuvoi syöttämään koiraa loppuasennossa, jotta istuminen ohjaajan edessä olisi koiralle mukavaa. Jutin kanssa meillä on kokeessa ropleemana joko väljä loppuasento tai vaihtoehtoisesti Juti kaartaa minun ohi jonnekin ja palaa sivulle. Veikkaan, että en saa Jutin loppuasentoa edessä kovin tiiviiksi, mutta jospa saisin sitä korjattua edes niin, että Juti tulee eteen istumaan ja suoraan vaikkakin vähän väljästi. Eilen jo testailin hieman tuota syöttämistä ja tänään Juti todellakin muisti, että herkkuja tulee, kun istuu edessä suorassa. Nyt se ei räpsinyt tassuilla eikä tehnyt muutakaan ylimääräistä. Juti vain istua nökötti ja syöpötteli. Tein harjoituksen niin, että jätin Jutin istumaan ja menin parin askeleen päähän seisomaan. Tänne käskyn jälkeen ohjasin käsillä oikeaan kohtaan, kehu ja nameja vuorotellen molemmista käsistä. Nyt Juti hieman vaati nameja ja törkki kuonolla suljettuja nyrkkejä.
Seuraamisissa keskityin oikean paikan säilymiseen, lyhyitä pätkiä, paljon tempovaihdoksia ja pysähdyksiä. Juti oli ihmeen täpingissä jälleen tekemässä töitä ja se yritti tosissaan tehdä oikein. Sen keskittyminen herpaantui ainoastaan siinä kohden, kun metsästä pölähti rähisevä koira (onneksi remmissä). Vaadin kuitenkin seuraamista ja hetken matkaa Juti oli kovin varauksellinen, mutta en antanut sen jäädä luimuilemaan pätkääkään vaan vaadin työntekoa ja ihme tapahtui – Juti skarppasi ja homma eteni kuin elokuvissa.
Jättäviä liikkeitä tein niin, että kävelin takaperin ja juti käveli minua kohden. Istumiset olivat supernopeita samoin kuin maahan menot. Seisomisen kanssa oli hieman arpomista. Merkkasin torulla väärät liikkeet ja Juti terästäytyi ja saatiin onnistunut sarja istu, seiso, maahan, seiso, istu, maahan. Ja olivat nopeita. Seisomista täytyy kyllä harjoitella ja olla itse skarpimpi siinä minkä hyväksyy. Huomasin, että Juti systemaattisesti ottaa etujaloilla askeleen käskyn jälkeen.
Osallistuin Urmon kanssa yhdeksi päiväksi Kespekin järjestämälle tottisleirille Koirakorvessa. Kouluttajana oli Johanna Nivala, jonka luona olemme Urmon kanssa kertaalleen aikaisemminkin käyneet. Hieman mietin mitä Urmon kanssa teen, koska nyt lähinnä the aihe on ollut kekkerointi mihin neuvoja kaipaan. Meitä ennen oli vuorossa muutama koirakko ja näin palkan irrottamiseen liittyen neuvoja joita halusin testata Urmon kanssa. Lisäksi teimme seuraamista.
Ensimmäisellä kierroksella tein ensimmäisenä Urmon kanssa seuraamista. Urmo äänteli ja oli muutenkin levoton, edisti ja homma ei ollut aivan parasta mahdollista. Tässä kohden Johanna antoi neuvot, joita testasimme kierroksella 2.
Sitten paneuduimme irrottamiseen. Urmon kanssa meillä on välistä oikea sotatila, irrotan tärpään irrottan mälvään teen mitä vaan… Johanna neuvoi leikkimään ensin narupallolla (pallon kanssa tämä on isoin probleema). Kun lopetan leikin, rauhoitan tilanteen ja odotan että Urmo rauhottuu. Tässä kohden Urmo puree palloa – kaikki muu kekkerointi, mälvääminen ja tärppiminen on kiellettyä. Minä otan Urmoa pannoasta ja leuan alta ja narusta kiinni ja samalla liikutan narua hiljalleen aivan kuin saalis vielä sätkisi. Kun Urmo on rauhassa ja hampaat kiinni saaliissa – minä hellitän kaikesta, pannasta, lelusta ja annan käskyn irti. Tämä toimintamalli simuloi saaliin tappamista eli ensin taistelen ja leikin saalillaa ja Urmon homma on saalistaa ja tappaa lelua, tämän jälkeen Urmo saa purra niin kauan, kun saaliissa henki pihisee eli se sätkii. Kun saalis kuolee eli minä lasken irti niin lelusta (toki pidän narusta kiinni, mutta en enää liikuta) kuin pannastakin – Urmon pitää irroittaa välittömästi. Irrotuksen jälkeen saalis = lelu jää kuolleena hetkeksi roikkumaan. Ja ei ollut sitten minulle mikään helppo harjoitus. Harjoituksen aikana tuli ongelma hyvin esille ja se oli lähtöisin vain minusta – vaadin Urmolta suullisesti asiaa minkä kumosin kaikella käytökselläni. Käskin irti ja samalla edelleen minulla oli veto leluun eli saalis ei ollut kuollut. No kun sain sitten jotekin toimittua niin, että pallossa ei ollut vetoa – Urmo irroitti nätisti, mutta minä kiskasin pallon nopeasti pois, jolloin Urmo syttyi uudelleen ja syöksyi pallon perään. Johanna näytti minulle Urmon kanssa irroituksen ja mitä kaikella tarkoitti. Ja toimihan Urmo. Johannan mukaan Urmo on rehellinen koira ja haluaa tehdä oikein, mutta minun viestini ovat hieman sekavat. Teen montaa asiaa kerrallaan ja lisäksi suullisesti sanon toista mitä toimillani kerron.
Toisella kierroksella aloitimme seuraamisesta. Urmon edistämiseen lääkeeksi Johanna neuvoi muutamia teräviä askeleita, pysähdys ja jo Urmo valuu eteenpäin, pakote ja käsky ja kehu oikeasta. Hihna siirtyi oikeasta kädestä vasempaan käteen. Edistämisen lisäksi Urmo koitti pälyillä muualle ja äänsi. Tässä kohden Johanna neuvoi ja kertoi aktivoivan pakotteen ja tylpän pakotteen eron. Kun Urmo ei ole tarkkana ja touhuilee niitä näitä – aktivoiva pakote, käsky ja kehu. Tämä nostaa koiraa. Ääntelyyn ei toimi aktivoiva pakote, koska siinä koira on jo liian korkealla ja ongelma ei poistu nostattamalla koiraa entisestään. Tähän tylppa pakote – kaikki toiminta loppuu, käsky ja heti kun korjaa toiminta jatkuu ja oikeasta kehutaan. Lopputulemana harjoituksessa Urmo teki hyvää seuraamista ja hiljaa. Seuraamisten palkkausten aikana treenasin ykköskiekalla oppimaani irroitusta ja meni nyt paljon paremmin. Edelleen Johanna neuvoi rauhoittamaan toimintaa. Yksi asia kerrallaan, jotta koiralla on mahdollisuus pysyä perässä toteuttaa annettuja tehtäviä.
Jo toisena päivänä peräjälkeen tulee hätäilystä ja liian nopeasta toiminnasta palaute. Olen aiemmin ajatellut olevani turhankin hidas ja flegmaattinen, mutta ilmeisesti näin ei ole. Täytyy kiinnittää todellakin huomiota tähän asiaan, koska tuo hätäily näkyy kaikessa toiminnassa – eilen Jutin kanssa jäljellä ja tänään Urmon kanssa kentällä. Oli kyllä hyvä leiripäivä ja paljon tuli taas täsmävinkkejä. Johannan tapa kouluttaa on mielestäni toimiva, häneltä ei tule nippua “kikka kolmosia”, jotka pidemmän päälle ei johda mihinkään, vaan hän paneutuu asian ytimeen ja sieltä lähdetään hakemaan ratkaisua. Luulen, että Urmon tärppimiseen auttaa myös nuo irroittamiseen liittyvät huomiot. Täytyy tarkemmin miettiä miten toimin ihan normitilanteissa, kun Urmo aloittaa kekkuroinnin. Voisinpa veikata, että samansorttisia ristiriitaisia viestejä lähetän Urmolle..
Jutin kanssa opeteltiin Koirakorvessa piilonkiertoja. Jos vaikka joskus PeHa kokeeseen asti pääsisimme niin olisi aika hyvä, jos saisin sitä metsässäkin pistotettua. Juti osaa etsiä, mutta en ole sille varsinaisesti pistoja opettanut ja Kari meuvoi opettamaan pistot erikseen piilonkiertojen avulla.
Kaksi ensimmäistä toistoa tehtiin niin, että Kari jelppasi piilolla. Lähetin Jutin ja Kari ohajsi piilon takana Jutin kiertämään ja kun Juti oli nokka keskilinjaa kohden, kutsuin luokse ja palkkasin kepakolla. Sitten tein kolme toistoa niin, että jätin Jutin keskilinjalle makuulle ja vein kepakon piilolle. Lähetys piilolle ja kunnon kehut kun ilmaantui kepakko suussa takaisin. Kovalla innolla Juti tehtävää suoritti ja vaikka oli ensimmäinen tälläinen harjoitus niin sai onnistuneet toistot.
Toisen vastaavan harjoituksen tein parin tunnin päästä. Nyt lähetin Jutin kiertämään samaa piiloa kuin aiemmin, mutta lähempää ja palkka oli minulla. Juti lähti ja tsuumaili piilon alhaalta ylös, kiersi, kutsuin kehuilla luokse ja sitten palkka. Tällä piilolla kolme toistoa ja sitten vaihdettiin piiloa. Juti hieman arpoi mitä pitikään tehdä ja jäi seisomaan piilon eteen. Annoin uuden käskyn kiertää ja Juti kiersi, palkka taas minulta. Kaksi kertaa Juti teki peräjälkeen vastaavanlaisesti, että jäi piilon eteen, mutta viimeisen teki niin kuin halusin – lähti käskystä, kiersi piilon ja super palkkaus.
Ei voi ainakaan sanoa, että Jutista olisi puuttunut virtaa! Se teki todella täpingissä hommaa, mikä on ennen kokematonta uusien asioiden kanssa. Aiemmin Juti on uusien asioiden opettelussa ollut hivenen epävarma ja tehnyt varovaisesti hommia. Nyt tästä ei ollut tietoakaan vaikka etenin harjoituksessa kunnon jättiläisloikkauksilla. Avustaja oli vain kahdessa ekassa toistossa.
Jutin kanssa käytiin ensimmäisetä kertaa erikoisjälkikokeessa Jämsässä. Tuomarina kokeessa oli Pekka Väisänen. Tulosta ei tullut (33p), mutta Jutiin olin tyytyväinen – omaan toimintaani en niinkään.
Juti lähti tolpalta matkaan erinomaisesti ei mitään ongelmaa. Ensimmäinen suora meni todella upeasti, Juti ajoi justiinsa jäljen päällä. Ensimmäinen kulma meni ok, hieman pyöreästi, esineen Juti merkkasi, mutta jostain syystä (minun..) ei jäänytkään paikoilleen. Toinen suora meni hyvin ja toinen kulma meni tarkasti. Kolmas suora meni hienosti, mutta kolmannessa kulmassa pitkäksi. Huomasin, että pitkäksi meni, mutta minkäs teet.. Yleensä liinan mitta on riittänyt Jutin tarkastelureissuun, mutta nyt ei. Suora meni alamäkeen ja kulma oikealle rinteen suuntaisesti, olisiko haju valunut alaspäin ja Juti lähti tsekkaamaan sitten sen perässä ja kun minä vielä tulin perässä niin siinä se sitten oli..
Tuomarin mukaan Juti jäljesti todella hyvin ja hyvällä intensiteetillä. Paalulta lähtö oli erinomainen. Ja vaikka esinekkin jäi matkalle niin pisteitä tuli 33p. Tuomarin mukaan minä kisuttelin liian lujaa ja hätäilin. Vauhtia pois ja toiminta rauhallisemmaksi niin alkaa olla hyvä. Ihan asiaa puhui.
Ajoin Jutilla jäljen loppuun asti vaikka koe päättyikin. Juti merkkasi loput kolme esinettä, ei piitannut harhoista ja selvitti kulmat. Saatiin ainakin hyvä harjoitus.
