Kari teki Urmolle ruutujäljen metsään. Iltaruuat olivat jäljellä. Urmo tsekkasi nopeasti ekan ruudun ja otti muutaman nappulan, sitten jälkeä pitkin purkille. Jäljen osalla ei ottanut namin namia ja lopussa jäi tuijottamaan purkkia. Ei syönyt purkista yhtään eikä ottanut nappuloita maastakaan.. Positiivinen puoli tässä oli, että Urmo laski heti nokkansa ja lähti etsimään maasta. Kari neuvoi muutamaan ruudun kolmioksi ja jatkamaan samanlaista treeniä.
Tein kotona vielä Urmolle uuden harjoituksen kotona. Uudet iltanappulat kehiin ja tein muutoin samanlaisen harjoituksen kuin ruuduilla, eli kolmio, jälki ja kolmio. Alustana oli nurmi. Nyt Urmo tiesi mikä on homman nimi ja lähti etsimään heti kotiovelta jälkeä. Ensimmäisessä kolmiossa tsekkaili tarkkaan muotoa ja söi osan nappuloista. Kolmion kärjestä otti muutaman nappulan ja eteni ihmeen rauhassa seuraavaan kolmioon. Viimeinen kolmio oli osin alamäkeen ja Urmo tutki tarkkaan kolmioita. Malttoi syödä ehkä noin puolet ennen kuin nosti nokkaansa ja olisi lähtenyt rykimään huitsin tuuttiin. Pyysin rauhallisella äänellä sen mukaan ja vein sisälle. Ilmeisesti Urmo oli tehnyt kuitenkin jotakin aivotyötä, koska sisällä kävi juomassa ja ”pyörtyi”, veteli sikeitä aamuun asti.
Tuomo teki Jutille jäljen metsään. Jäljellä oli 4 esinettä ja se ehti vanheta noin tunnin. Jäljen tarkoitus oli toimia ”motskujälkenä”, mutta niin, että siellä on jotakin konnankoukkuja mukana. Jälki lähti metsästä ja meni leveän polun yli, polun jälkeen oli Kyöstin jäljen alku ja polulla oli pyörinyt jotakin porukkaa. Metsästä mentiin tien yli viistosti takaisin metsään ojan yli. Hetken matkan päässä tuli Pekan talloma jälki ja sitten taas metsää, tien yli, kivikkoa, metsää, tien yli ja metsässä, loppupätkällä vielä Pekan talloman jäljen yli. Lopussa oli iltaruuat.
Juti nosti jäljen hyvin, se tekee sivuttaistarkistuksia paljon, mutta nyt sillä oli suunta eteenpäin. Ensimmäisestä harhasta ei tuumannut mitään, merkkasi, että sinne menee, tienylitys ja tieltä metsään tarkasti. Pekan tallomalle jäljelle olisi lähtenyt ja vauhdilla. Juti merkkasi niin selvästi, että vaihtoi jälkeä, mutta jostain syystä Pekan jäljessä oli imua enempi kuin siinä mitä Juti ajoi.. Päästiin eteenpäin, esineelle ja nyt muistin olla superiloinen ilmaisusta – ja näytti Jutikin siltä, että jopas tulikin tehtyä loistohomma :) Loppujälki metsässä, tiellä ja toisella puolen tietä metsässä meni hyvin. Juti ilmaisi kaikki esineet matkalta. Kolmas tien ylitys meni ok ja metsässä ok esineelle. Esineen jälkeen Juti bongasi taas Pekan jäljen ja oli lähdössä lujaa sinne. Päästin liinasta irti, mutta en lähtenyt perään. Juti heitti ison lenkin keskenänsä ja tuli takaisin, kun kutsuin ja nosti jäljen uudelleen.. Loppupätkä ja ruokarasialle.
Motskujäljeksi toimi erittäin hyvin. Juti pisteli menemään vauhdilla, mutta teki tarkasti töitä. Jännä kuitenkin, että ei noteerannut alun harhaa kuinkaan, mutta Pekan jälki veti puoleensa kuin magneetti. kulmat Juti huiteli menemään omalla tyylillään, mutta en nyt tiedä tartteeko niille metsässä tehdä mitään. Juti tuppaa menemään kulmasta hieman yli ja palaa nopeasti takasin jäljelle. Se on toiminut niin aina ja en nyt sitten kuitenkaan halua, että se rupeaa tekemään pilkun tarkkaa työtä metsässä, kun Juti kuitenkin pitää jäljestä huolta. Pellollakin Juti tarkastaa kulmissa kaikki menosuunnat, mutta vauhti on huomattavasti hitaampaa, joten metsässä tämä tarkastus on hieman suurieleisempää. Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Jutiin ja sen työskentelyyn, se tarkensi kohdissa missä tarkentaminen oli tarpeen ja päästi menemään jäljestämisen riemulla metsikössä. Harhoja täytyy kyllä treenta, nyt Juti on kahdesti jo ollut menossa ja osin mennyt harhalle.
Koonta Urmon jälkiharjoituksista:
Lauantaijälki iltaruoista:
Tein itse, namiruudun 1mx1m, josta lähti jälki (nappula jokaisella askelmalla) n. 10 askelta ja uusi namiruuti 1mx1m. Urmo tsekkasi vauhdilla ensimmäisen ruudun, malttoi napata muutaman nappulan ja sitten lujaa jäljellä seuraavaan ruutuun. Toisesta ruudusta Urmo imuroi nappuloita, kunnes taas olisi palannut tai edennyt tai jotain.. En päästänyt takaisin päin, vaan takaisin sisälle.
Sunnuntaijälki iltaruoista:
Pekka teki vastaavan harjoituksen kuin itse tein lauantaina. Urmo malttoi jo ensimmäisessä ruudussa suorastaan syöpötellä. Jälkeä pitkin eteenpäin, muutama nami matkalta ja seuraava ruutu. Toisesta ruudusta söi ruoat melkein kaikki. Nyt voi etäisesti sanoa, että Urmo ajoittain jopa keskittyi, putsasi välistä nokkaansa ja jatkoi.
Tiistaijälki iltaruoista:
Pekka teki vastaavan mallisen, mutta eri paikkaan ja eri alustalle, leikkikentälle vievälle tielle. Osin asvalttia ja osin hiekkaa. Nyt Urmo malttoi ekassa ruudussa tutkia mikä on homman nimi. Se tutkaili ja tutkaili ja makusteli nappuloita. Jälkeä pitkin seuraavaan ruutuun, söi pari nappulaa matkalla. Ruutuun päästyään olisi mielellään lähtenyt kisuttelemaan nurmelle/metsäään. Päästin menemään vain remmin mitan, pysyin paikoillani enkä liikkunut milliäkään. Urmo kouhkasi aikansa ja sitten rauhoitti itsensä, sanoin jäklki ja Urmo aloitti imuroimisen. Tämän jälkeen teki vertailuja ruudun eri puolilla (metsä/nurmikko/hiekka) ja tuhisteli nokkaansa. Välillä kävi hihnan mitan verran “takanapäin” ja tutki ruudusta toiseen vievää jälkeä. Annoin sen mennä, koska Urmo keskittyi ja todellakin keksittyi tutkimaan ja nuuskimaan. Seuraavan kerran, kun Urmo nosti päänsä ja teki eleen lähteäkseen kouhkaamaan metsikköä kohden, pyysin sen hiljaa mukaani ja kotiin. Nyt Urmo malttoi tulla maltilla pois kotiin.
Käytiin illemmalla vielä morjestamassa Tuomoa, Piriä ja Kirsiä koskenrannassa. Ja tietty IHQa Rutja grotskupenneliä.
Urmon kanssa hyödynnettiin tilannetta ja harjoiteltiin kantamista. Nostin Urmon maasta ja annoin Tuomolle. Tuomo käveli hetkenmatkan päähän ja laski Urmon alas. Itse kantamisessa ei ole mitään ongelmaa. Kun Urmoa laskee maahan se meinaa saada siepit. Piri auttoi alaslaskemisessa ja antoi nameja Urmolle, jolloin se rauhottui napostelemaan niitä. Kaksi kertaa näin ja sitten ilman avustajaa. Meni huomattavasti paremmin.
Jutin kanssa harjoittelin merkille lähetystä. Merkin vasemmalle puolen vein noutokapulan. Ideana oli tehdä lähetys merkille – palkka perään. Sitten merkille – vasen – hae. Ja viimeiseksi merkille ja palkka perään. Juti sitten päätti tehdä harjoituksen ihan omalla tapaa.. Meni merkille, nuoleskeli merkkiä, kävi maahan merkin luo, nousi ylös ja läpsi tassulla merkkiä, kun kutsuin sitä takasin Juti koitti vielä raahata merkkiä mukana.. Seuraava yritys ja palkka hieman aiemmin perään. Toistin vielä saman. Sitten Juti merkin ohi ja seis – vasen – hae. Juti lähti vasemmalle ja lähti tosissaan etsimään haettavaa. ei ihan osunu kohdilleen ja en halunnut nyt tehdä esineruutua.. Näytin kapulan Jutille ja uusiksi. Nyt meni nappiin. Sitten vielä merkille lähetys ja palkka perään. Olipahan ainakin hauskaa treenata Jutin kanssa – ei voi tietää mitä se keksii:) Ja kummia kiksejä sillä on merkkejä kohtaan – hetken on jo vaikuttanut, että se olisi unohtanut aiemmat maanööverinsä merkin kanssa. Ehkä täytyy treenata enemmän merkin ohi juoksemista palkan kanssa.
Toisen puolikkaan treeneistä tein sitten Urmon kanssa. Lopussa tehtiin harjoituksia yksitellen ja niitä mitä itse halusi. Tein Urmon kanssa seuraamista ja lopuksi hieman aata. Aloitin samoin kuin aiemmin eli ensin Urmo maahan ja siitä sitten treenaamaan.
Ja kävi Urmo sitten ihan pienillä kierroksilla.. Se möykkäsi minkä kerkisi ja teki samalla pilkuntarkasti hommaa. En noteerannut lainkaan Urmon mölyämistä vaan löin lisää panoksia temmon vaihdoksilla ja käännöksillä. Ja sitten släm hiljaisuus ja e h d i n palkata treenin vetäjän mukaan juuri oikeaan aikaan! Joskus mullakin onnistuu jokin:) Seuraavat kaksi toistoa meni hiljaisuuden vallitessa ja ok. En jäänyt roikkumaan hihnaan tms. mutta ohjaaja huomasi, että edelleen puollan hieman vasemmalle, eli kävelen koiraa päin. Kehotti ottamaan kiintopisteen tarkemmin ja keskittymään suoraan kävelemiseen. Kroppa kuulemma pysyi suorassa. Hiemanko huippua, kun pitkästä aikaa saa palautetta tekemisestä.
Urmoa kiehtoo ihan suunnattomasti esteet. Se kävi nyttenkin tsekkaamassa hypyn päällisen, josko sieltä löytyisi jotakin. Ei vielä kyllä ole Urmon aika koittaa hyppäämistä.. Jos vaikka se tokoeste ensin jalat oikeassa järjestyksessä. Kentällä oli loiva A-este ja kun mentiin lähemmäksi estettä – Urmo oli kiipeämässä. Taitaa Urmo oikeasti tykätä esteestä:) Vein sitä edestakaisin A:ta muutaman kerran ja piti kaivaa pallo taskusta palkaksi, kun Urmo oli jo taas kiipeämässä A:ta.. Ehdin jättää pallon toiselle puolen ja paluu matkalla Urmo nappasi pallon ja uukkarit ja takaisin A-esteelle.. Toiselta puolen sain sen sitten innostumaan leikkimään pallolla ja “unohtamaan” rakkaan A-esteen.. B-)
Ihan lopuksi Aamuruoka eteenlähetyksestä. Urmo lähti vauhdilla, mutta noin 10m jälkeen se tuntui unohtavan mitä oli tekemässä.. Kunnes taas välähti ja ettepäin suoraan sapuskalle.
Vedin Kennelkerhon tokoa ja Juti & Urmo oli mukana odottamassa. Suunnitelmana oli treenata niiden kanssa tokojen jälkeen kentällä. Positiivinen ylläri olikin, että kentällä alkoi K-S Palveluskoira yhdistyksen tottis, jossa oli oikein ohjaaja paikalla:D
Otin ensin Jutin ryhmätottikseen. Ensimmäinen harjoitus tehtiin niin, että koirien kanssa mentiin rinkiin. Alkuun kontaktiharjoitus ja pujottelu. Juti tuppaa hieman arastelemaan ja luimuilemaan, jos muita koiria on liian liki. Ringissä sillä ei ollut mitään ongelmaa. Piti kontaktia hienosti ja pujottelu meni aivan uskomattoman hyvin! Palkkasin patukalla. Kun muut pujottelivat tehtiin tänä aikana paikallaan perusasennosta maahan-seiso-istu. Maahan ja istu liikkeet tiedän, että Juti tekee sivulla ok. Seisomista kaukokäskynä tai edes istumisesta/maasta en ole saanut sitä tekemään. Olen miettinyt kyllä pääni puhki mistä se johtuu, koska liikkeestä (seuraamisesta, merkille mennessä tms.) Juti kyllä seisomisen osaa. Nytpä Juti sitten yllätti, teki kaikki liikkeet kuin olisi aina suorittanut ne sivulla ollessaan! Ei se kyllä kotona vaan.. Viimeisenä harjoituksena tehtiin seuraamista ympyrän sisäänpäin, täyskäännös ja takaisin. Juti teki hienosti hommaa. Palkkana tästäkin patukkaleikki.
Aamuruoat annoin Jutille eteenlähetyksestä. Eteenlähetys meni vauhdilla ja suoraan.
Teenköhän Jutin kanssa ihan liian yksitotisia treenejä. Se selvästi oli elementissään, kun tuli hieman jotakin “erilaista”. Juti teki niin iloisesti ja tosissaan töitä ja onnistui lyömään minut ihan ällikältä. Miten ihmeessä se nyt osasi tehdä seisomisen ja vielä sivulla, kun tuota se ei muka sitten oikein vaan ole osannut kotona treenatessa. Täytyypä koittaa päästä noihin treeneihin toistamiseenkin. Treenien vetäjäkin sattui olemaan tosi mukava ja treeniharjoitukset eivät olleet “sitä samaa”.
Jussi teki Urmolle jäljen nurmelle, nameja yksi ruokarasia ja lopussa iltaruoka. Jälki ehti vanhentua noin 1,5h.
Urmo lähti jäljelle varmasti ja noukki muutaman makupalan matkalta. Jälki teki mutkan ja tässä kohden Urmolla oli jo sellaiset kiekat koneessa, että mentiin jokseenkin sinnepäin. Makupalarasia löytyi ja sitten lähdettiin. Jälki teki mutkan vasempaan ja puskaan missä iltaruokarasia oli – Urmo painoi tallan pohjaan ja suoraan.. Sitten mentiinkin pitkälti metikköön.. Urmo kävi rasian luona ojantoiselta puolen, mutta kouhkasi menemään niin, että soi. Koitin ottaa jälkeä Urmon kanssa uudelleen – turhaan. Urmo kävi niin isoilla kiekoilla, että ei Karin mukaan pystynyt enää keskittymään.
Jussi otti rasian ja teki uuden suoran jäljen ja rasia jäljen päähän. Ei oikein päästy mihinkään, Urmo jäi tuijottamaan ja pöhisemään kiveä ja ei vaan päästy mihinkään. Kari meni Urmon ja kiven väliin ja käski vaan pyytää Urmoa jäljelle. Päästiin ehkä viimeiset 10m ja hivenen ohi rasian..
Meinasi kyllä jo itku päästä miten jäjestys on voinut mennä näin hakuseen.. Kari neuvoi palaamaan ihan alkuun. Ei muuta kuin ruutuja, ruutu-jälki-ruutu ja ruoat jäljeltä maasta. Urmon on vaan maltettava ja pystyttävä rauhoittumaan ennen kuin jäljestys voi edes onnistua.
Tein itse Jutille jäljen pellolle. Tarkoituksena oli tehdä perusjälki missä on harha, jotta pääsen itse treenaamaan 10m päästä ajamista ja samalla näen miten Juti reagoi harhaan. Jäljellä oli 3 esinettä ja kolmas oli loppupalkka (iltaruoka). Kari käveli Dorikselle samaan aikaan jäljen ja tehtiin harhat kävelemällä “ristiin” toistemme jälkien yli. Doris ajoi omansa ennen Jutia.
Juti nosti jäljen ja lähti ajamaan. Ajoi vähän ponnettomasti ja tuntui, että sen oli tylsää ajaa minun jälkeäni.. Malttoi kuitenkin ajaa suht ok, kulma meni hyvin ja kulman jälkeen esine. Esineen jälkeen oli noin 20-30m ja ensimminen harha, tässä Juti olisi mielellään lähtenyt harhalle ja nousi selkeästi. Palasi jäljelle, kun sanoin “jälki”, toinen harha meni ok ja sitten esine. Kulma hieman pitkäksi, mutta ok. Viimeinen suora meni hieman paremmin kuin ensimmäinen ja viimeinen esine ok.
Täytyy seuraavaksi katsoa, että jäljen tekee joku muu kuin minä. Koiran kannalta tuntuu, että ei oikein ole motivoivaa, kun minä tallon sille jälkeä. Esineillä minun täytyy kyllä keskittyä kehumiseen, tällä jäljellä kyllä kehuin, mutta “ihan kiva kasi plus” äänellä. Harhan kohdalla haahuilua lukuunottamatta ihan ok jälki ja pääsin harjoittelemaan pitkällä liinalla ajamista.
Urmon kanssa tottista Nokian kentällä. Alunperin suunnittelin, että teen Urmon kanssa kaksi lyhyttä seuraamisharjoitusta. Ensimmäinen harjoitus meni kuitenkin minun mielestäni niin hyvin, että en halunnut tehdä toista. Urmolla tipahti vain kerran katsekontakti (ei kuitenkaan kontakti) ja se piti paikkansa kohtuullisesti. Urmon kanssa tehtiin sitten toisena treeninä myös A-estettä ihka ekaa kertaa. A-esteellä ei ollut mitään ongelmaa – sanoin Urmolle A ja sitten tulikin kiire lähteä sen mukaan ettei alastulo tule aivan hallitsemattomasti. Ihan kuin Urmo olisi auton ikkunasta opiskellut mitä A tarkoittaa:D Olin jättänyt noutokapulan hyppyesteen päälle ja Urmo kävi hakemassa sen sieltä niin tehtiin sitten myös pitoharjoituksia. Urmo teki upeasti hommaa, kun vielä alla oli pitkä näyttelypäivä ja täysin vieras kenttä.
Annella oli kamera mukana, joten näihin kuviin..
Näyttelyn jälkeen käytiin tekemässä Nokialla tottista. Jutin kanssa aiheena oli seuraaminen Johannan ohjeistamalla tavalla ja lisäksi harjoiteltiin A-noutoa.
Seuraaminen meni Jutin kanssa ok, ei hyvin, mutta ei huonosti. Juti on alkanut oma-aloitteisesti korjaamaan paikkaa ja ei jää lonnimaan kuten sillä on ollut tapana. Kävelyvauhdissa se tulee ok ja temmon muutoksissa kävelyssä se pysyi mukana. Edelleen pysähdyksissä se joko menee muutaman askeleen ohi ja korjaa tai vaihtoehtoisesti istuu välittömästi, mutta askeleen liika eteen. Esistystä tämäkin, koska aiemmin se on joko istunut johonkin lähettyville tai sitten haahustellut etuvasemmalla. Juokosussa on tehtävä vielä paljon töitä. Juti irtoaa, ja ottaa etäisyyttä. Toisaalta se kuitenkaan ei lähde kisuttelemaan mihinkään eikä puolestaan jää lonnimaankaan. Että ei muuta kuin treeniä lisää – kaippa “vanhat huonot tavat” on tosiaan tiukassa niin Jutilla kuin minullakin:) Tosin positiivista oli, että hihna oli löysällä enkä minäkään jäänyt (ainakaan niin että olisin huomannut) roikkumaan siinä.
A- estettä tehtiin patukan kanssa. Juti on hokannut, että esteen voi kiertää ja mielellään paluu matkalla sen kiertäisikin. Anne neuvoi menemään heti kun Juti on kiivennyt A:n ja on toisella puolella, taputtamaan A:n huippua ja antamaan sitten uuden käskyn ennen kuin Juti on ehtinyt koittaa kiertämistä. Ja toimi. Saatiin onnistuneet toistot, tosin tekniikassa “hieman” hiomista.
Anne sai napattua Jutista kuvan A-esteellä onnistuneesta suorituksesta:)
Jutiksi oikein onnistunut treeni! Vieras kenttä ja pitkän näytelmäpäivä takana. Juti jaksoi kuitenkin tehdä hommia eikä se alkanut lonnimaan.
