>Pikakelauksella alkuviikon tapahtumat..
Urmo on jatkanut uimaopintoja pelastusliivit päällä. Niiden kanssa se on jo omaehtoisesti lähtenyt uimaan pallon perään:) Kummallista ettei se vesihulluudestaan huolimatta ole vielä innostunut uimaan. Tiistaina Urmo pääsi pitkälle lenkille ja oli kuuma. Keskiviikkona tehtiin sitten ihan töitäkin:) Tottistelemassa Sonjan ja Jalon&Haltin kanssa. Seuraamiset menivät enemmän kuin hyvin – Maaritin neuvoilla ettepäin:D Jättävissä liikkeissä istu ja seiso ovat menneet loikkauksen eteenpäin. Kolmen toiston sarja oikein hienosti. Hieman palkan ennakointia. Liikkeestä maahan menemisen harjoittelu ei ole edennyt yhtä vauhdilla. Vaihdoin tänään palkan namista palloon, niin että vieritän pallon Urmon ohi palkaksi – nopeutti huomattavasti ja keskittyminen palasi. Luoksetulon treeniä ollaan hieman laiminlyöty. Urmon vauhdissa ei ole moittimista. Loppuasento on vielä hieman tuurissaan, 3/5 Urmo tuli suoraan ja varpaiden tasolle, itse toivoisin hieman tiiviimpää, mutta ok kuitenkin. 2/5 törmäsi ja jäi vinoon. Lopuksi vielä “läpijuoksu” palkaksi. Urmo lähtee minun mukaani pohjoseen mökkeilemään, joten saas nähdä mitä äksöniä siellä saadaan aikaiseksi.
Kovan onnen soturi Juti sai ilmeisesti ruokamyrkytyksen syötyään siansorkan.. Lauantaina heti syötyään alkoi oksentaa, sunnuntaina oli jo parempi ja maanantaina ei sitten enää syönyt ja oksensi vain. Eläinlääkäri tutki Jutin ja oli sitä mieltä, että ilmeisin syy on ollut siansorkka, joka on aiheuttanut ruokoamyrkytyksen. Juti on maanantaista asti potenut oloaan.
Kyösti on Urmon lailla treenaillut uimista. Kyösti ei todellakaan ole vesipeto, mutta ui tarvittaessa kohtuu hyvin. Tällä viikolla Kyösti on lähtenyt omaehtoisesti veteen hakemaan palloa ja jopa uinut hakemaan sen. Että ei kait uimarointi niin kauheaa sitten Kyöstin mielestä olekkaan:) Keskiviikkona sitten Jutin ruokamyrkytys tarttui Kyöstiinkin. Toki Kyösti oli syönyt vastaavan siansorkan kuin Jutikin, mutta minkään laisia oireita ei aiemmin ollut. Keskiviikko aamuna Kyösti ei vaan syönyt ja oksensi. Puhelinkonsultaatio eläinlääkärin kanssa ja samat hoito-ohjeet kuin Jutillekin. Toivottavasti Urmo säästyisi tältä taudilta/ruokamyrkytykseltä.. Vielä ei sillä ole ollut mitään oireita.
>Tänään käytiin sateisessa Mikkelissä Urmon kanssa näyttelyssä. Tuomarina oli Monika Blaha Itävallasta. Tulokseksi Urmo sai JUN-EH2, arvostelu löytyy täältä.
Koska Mikkelissä todellakin satoi vettä ihan enemmän kuin omiksi tarpeiksi päätin, että koitan edes vähän varjella Urmon turkkia. Sain Urmon autosta kehänlaidalle “vain hieman” kosteana ja Urmo sai odottaa vuoroaan häkissä sateensuojassa. Tämä oli pieni riski, koska Urmo olisi saattanut olla hivenen virkeähkö kehässä.. Huoli oli turhaa, otin Urmon sen verran ajoissa autosta, että ehdin pikkuisen pöyhiä sen vetistä turkkia ja kehään. Urmo ei ollut tästä millänsäkkään, seisoi minun mielestäni oikein hyvin ja juoksi kekkuloimatta. Tuomarin antoi kopeloida itsensä hyvin ja seisoi minun mielestäni ok. Arvion aikana ei oikein ollut mahdollista hyödyntää Pekan apua, koska koira oli koko arvostelun ajan teltassa eikä sieltä oikein näkynyt kentän laidalle. Urmo antoi tuomarin katsoa hampaansa hienosti eikä sen käytöksessä ollut moitteen sanaa, edelleenkään sitä ei voisi vähempää kiinnostaa muut koirat. Edes viereisen kehän machoilevat hirvikoira urokset. Olin oikein tyytyväinen Urmoon ja sen esiintymiseen.
>Tein Urmolle jäljen multapellolle. En ole aiemmin jäljestänyt multapellolla Urmon kanssa. Jälki oli n. 150m pitkä ja siinä oli keskellä makupalapurkki ja lopussa makupalapurkki.
Urmo ei hokannut lainkaan mistä oli kyse. Jollain konstia selviytyi jäljen suuntaisesti ensimmäiselle ruokarasialle, mutta siihen jäi. Urmon nokka veti aivan muualle missä jälki kulki. Kari oli Artun kanssa ajanut vieressä jäljen multapellolla ja tehtiin Urmon kanssa uusinta tällä jäljellä. Kari meni jäljen päähän ojaan piiloon. Artun jälki oli n. 200m pitkä, suorakaiteen muotoinen ja KAri oli Artun kanssa ajanut jäljen n. 0,5 h ennen, jäljelle oli jäänyt vielä nameja. Tällä kertaa Urmo lähti oikein määrätietoisesti ajamaan jälkeä ja ensimmäinen suora ja kulma menivät hienosti. Suorakaiteen päässä Urmo jäljesti myös todella upeasti. Jopa Karin mielestä:) Toinen kulma tuotti hieman päänvaivaa, mutta Urmo pääsi takaisin jäljelle ja jäljesti viimeisen suoran. N. 10m ennen Karia se pysähtyi ja jäi tujottamaan, päästin Urmon menemään ja se syöksyi Karin luo. Pidin liinasta, ettei Urmo päässyt ihan maalimiehelle, vaan vasta ilmaisun jälkeen. Urmo ilmaisi Karin haukulla, palkaksi pallo ja namia.
Ensimmäinen jälki taisi olla hieman liian vanha ja vaikea. Urmolla ei ollut siinä kovasti haisua mitä tulisi tehdä. Kun päästiin tuoreemmalle jäljelle, joka sekin multapellolla, Urmo jäljesti loistavasti.
Jälkien jälkeen otettiin tottista. Urmon kanssa tein lyhyitä seuraamisharjoituksia, luoksetulo, istumista ja maahanmenoharjoitus. Seuraamisessa palkkasin pallolla aina kun tuli vimpan päälle hyvä suoritus. Urmo teki kaksi hienoa ja nopeaa sivulle tuloa. Näiden jälkeen en tehnyt sivulle tuloa vaan tehtiin seuraamisharjoitukset “lennosta”. Muutaman kerran Urmo koitti pudottaa kontaktia ja hivenen painosti. Korjasi hienosti ja lopetti painostamisen, kun tein tiukkaan käännöksiä vuoroin oikealle ja vasemmalle. Urmo työskenteli kulmissa hienosti, muisti käyttää takapäätänsä eikä edistänyt. Luoksetulossa jätin Urmon istumaan ja menin itse n. 10 m päähän. Kutsuin ja ohjasin hieman pallolla oikeaan kohtaan, Urmo tuli nopeaa, ei törmännyt ja jäi istumaan suoraan eteen. Istumisharjoitus tehtiin kuten ennen namilla, meni ok. Maahan menoissa hidastelee vielä. Istumisen kautta on nopeutunut jonkin verran, mutta ei ole mikään salama. Namipalkka näissäkin. Lopuksi pallo palkaksi. Urmo teki hienosti hommia ja tuntuu, että on edistynyt varsinkin seuraamisen osalta.
>Tänään testasin missä Jutin kanssa mennään ja Kari oli mukana neuvomassa kuinka ipor kokeessa toimitaan. Jälki oli noin 500 m, 1h vanha, pienellä heinällä. Ja keli oli mukavan hiostava ja paahtava. Jäljellä oli yhteensä kolme esinettä, kolmas esine oli loppupalkka.
Nostin jäljen paalulta, Juti lähti etenemään ensimmäistä suoraa hyvin ja määrätietoisesti. Kulmassa kävi tarkastelemassa ja heitti Jutimaisen rinksan, ei kuitenkaan yli liinan mittaa. Kulman jälkeen oli noin 20m päässä esine, jonka Juti ilmaisi ok. Seuraavan kulman hieman haahusti ja teki pyöreästi, mutta selvitti ja jatkettiin seuraaavalle suoralle. Juti jäljesti hieman sivussa ja meinasi mennä esineen ohi, bongasi sen ja ilmaisi – tosin väärin päin niin että oli nokka takajäljelle. Lähti jatkamaan jälkeä oikeaan suuntaan ilman mitään kummallisuuksia. Seuraava kulma oli yli 90 astetta ja sen Juti suoritti hyvin, suora ja kulma ok. Viimeinen suora meni hyvin ja loppuesineen ilmaisi hyvin.
Seuraavaksi harjoitellaan jäljen nostamista. Kari neuvoi kokeessakin ilmoittautumaan reilusti ennen tolppaa, josta jälkeä lähdetään nostamaan. Ilmoittautumisen jälkeen reilusti ennnen käsky jälki, koiran on helpompi jo ilmoittautumisen yhteydessä skannailla missä jälki on ja lähteä sitä kohti. Seuraavan “kunnon” jäljen olisi hyvä tehdä vieras ja jäädä jäljen päähän. Silloin pystytään harjoittelemaan vieraan talloma jälki ja lisäksi ilmaisu loppuun. Olin kyllä tyytyväinen Jutiin, kulmiin oli tullut parannusta ja sen jäljestys oli kelpoa menoa.
>Jutin kanssa halusin tehdä treenejä, joissa samalla pystyttiin harjoittelemaan ilmaisua varmaksi. Ensimmäinen treeni tehtiin näkölähtönä. Juti ampaisi vauhdilla menemään ja ilmaisussa ei mitään ropleemaa. Toistettiin tämä kahdesti.
Toinen harjoitus tehtiin niin, että Maarit meni putkeen piiloon, luukku auki. Jutin oli edettävä romukasojen yli ja paikallistettava Maarit. Juti lähti vauhdilla ja ei ollut epäilystäkään, etteikö se olisi tiennyt mitä tehdä. Maalimiehen paikallistamiseen meni kotvanen. Ilmaisu ensimmäisellä kerralla meni maalimieheltä ok, mutta Juti pudotti rullan. Kävi nopeaa minun lähelläni ja lähti takaisin ukolle – nyt ilmaisussa eikä näytössä ollut mitään ongelmaa. Palkaksi kissanruokaa ja uimareissu.
Maarit huomasi, että Juti oli tiputtanut rullan, kun ei ollut nähnyt missä minä olen. Olin siirytnyt hetkenmatkaa siitä kohtaa missä olin, kun Juti lähti etsimään. Maarit sanoi, että siinä kohtaa, kun Juti hokasi etten olekaan missä se luuli – rulla tippui ja Jutin tärkeimmäksi hommaksi muuttuikin minun etsimiseni. Tämä kuulostaa kyllä loogiselta, täytyy jatkossa kiinnittää huomiota mitä teen, kun Juti on etsimässä. Olen miettinyt mistä johtuu, että pääsääntöisesti Juti ilmaisee hyvin, mutta ajoittain tosiaan tiputtaa rullan. Maaritin huomio kuulostaa kyllä loogiselta.
Ennen kotiin lähtöä tein Jutin kanssa pöydät ja epämiellyttävää alustaa. Pöytien kanssa on edelleen hakemista, mutta tällä treenikerralla Jutissa oli huomattavasti enemmän draivia kuin mitä koskaan ikinä. Vaikka vielä on treenattavaa, Jutille on tullut itsevarmuutta ja selvästi se tietää mitä ollaan tekemässä. Epämiellyttävä alusta oli Jutille edelleen nimensä mukainen, tästä ei tule sen lempparia, mutta johonkin kuosiin se olisi tuokin liike saatava.
Jutiin olin kyllä tyytyväinen, se liikkui rauniolla hienosti ja pöytien harjoittelussakin oli ihan tekemisen meininkiä.
>Käytiin pienryhmän ja Maaritin kanssa Lapuan raunioilla päivävisiitillä treenaamassa. Päivä oli todella kuuma.
Urmon ensimmäisenä treeninä tein lähinnä ilmaisun harjoittelemisen. Mari meni Urmolle piiloon kallellaan olevaan roska-astiaan missä oli muovikansi. Molemmilla puolilla oli vastaavat asitiat. Urmolla syttyi lamppu ja se tuntui olevan satavarma mitä tehdään. Haju Marista ja sitten etsimään. Ensimmäiseen roska-astiaan Urmo paukautti luukun reiästä sisään niin, että kansi lensi huitulan tuuttiin, mutta se ei menoa haitannut. Hetken aikaa Urmo arpoi ja alkoi haukkua vähän sinnepäin luukkua. Pyysin tarkentamaan ja Urmo siirtyi haukkumaan oikean luukun taakse. Palkaksi kissan ruokaa.
Ennen toista harjoitusta käytin Urmon uimassa radalla olevalla lammella – silläkin uhalla, että jossain vaiheessa tulisimme tänne kokeeseen ja Urmo karkaisi tällöinkin uimaan..
Toisena harjoituksena olikin vaikea vesipiilo ja lopuksi kuivanmaan piilo. Piilolle vei ritiliköstä tehty silta, joka oli keskeltä katki ja jatkui toiselle puolelle. Toiselle puolelle pääsi joko hyppäämällä tai kulkemalla portaat veteen ja portaat takaisin ylös. Siltaa pitkin ei päässyt piilolle asti, vaan koiran olisi mentävä veden kautta. Toki piilolle pääsi vettäkin pitkin, jos niikseen tuli. Urmo sai hajun maalimiehestä rannalle tultuamme ja pinkasi menemään siltaa pitkin. Urmo stoppasi sillan päähän ja aloitti haukkumaan, en vaatinut Urmoa menemään ihan piilon luo vaan pyysin maalimiehen heittämään palkkapallon veteen. (Urmo ei vielä ole mikään superuimari, vaikka vedessä viihtyykin) Urmo suikkasi pallon perään ja sitten alkoikin minun sydämentykytys.. Urmo ui pallon kanssa puoleenväliin siltaa ja vaikka olisi päässyt helpommin uimalla ts. jalat olisivat melkein kohta ylttäneet pohjaan, se päättikin könytä hinnalla millä hyvänsä takaisin sillalle – kaiteiden alta. Pallo putosi välillä ja eikun pallo uudelleen kyytiin ja taas sama taiteilu sillalle.. Ehjin nahoin Urmo selvisi takaisin, mutta oli kyllä hurjan näköistä.. Kuivan maan ukko oli putkihässäkkärakennelmassa, missä oli torni ja alapäässä kolme sisäänmenoaukko tai vaihtoehtoisesti portat/ränni. Maalimies oli mennyt alapään sisäänmenoaukosta ja noussut hieman ylöspäin. Urmo paikallisti, että tässä on aivan varmasti ukko kävi läpi kaikki aukot ja viihdytti jälleen “Häh-ilmeellään”. Se oli aivan silmät ymmyrkäisenä ja katsoi minua, että “nyt kuule ei Urmopoika hokaa”. Ja sitten se lähti uudelleen sisäänmenoaukosta sisään ja hoksasi, että tila jatkuukin ylöspäin ja siellä se ukkokin on:)
Ennen kotiin lähtöä tein ihan pikkusen tottista ja pöydät. Seuraaminen meni oikein hienosti, hieman ahdisti, mutta korjasi. Istumiset ja seisominen menivät ok. Pöydät käytiin yhdessä läpi ensin. Tämän jälkeen lähetin Urmon kauempaa menemään pöydälle. Yllättävän hyvin Urmo muisti miten toimitaan. Huomasin, että jos olin jättänyt makupalan pöydälle – Urmo kävi nopeasti syömässä ne ja sitten äkkiä pois. Jos taas palkkaa ei ollut – Urmo meni pöydälle makuulle ja jäi rauhassa odottamaan. Näin haluan sen jatkossakin toimivan.
>Lammin ryhmänäyttely oli Urmon toinen ihan oikea näyttely ja komeasti Urmo pärjäsikin oli Jun ERI1, SERT, VSP :D Tuomarina näyttelyssä oli Maret Kärdi. Arvostelu löytyy kotisivuilta.
Kehä alkoi aamulla klo: 10 ja Groenendaelit arvosteltiin ensimmäisenä, mikä oli hyvä, koska päivästä tuli todella kuuma. Aamulla aivan paahtavimmasta kuumuudesta ei kovasti kärsitty, paitsi kehässä, johon osittain aurinko 
porotti täydeltä terältä. Minä jännitin aika paljon ennnen kehää, koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun itse esitin Urmon. Ehdittiin Urmon kanssa käydä pariin otteeseen testaamassa kehää ennen näyttelyn alkua, mikä hieman jelppasi jännittämiseen – Urmo toimi hienosti.
Kehään mentäessä kaksi Urmon edellä olevaa junnu-urosta rähähti toisilleen, mutta Urmo ei niistä piitannut tuon taivaallista, vilkaisi ja jatkoi kehän laidalla olevien ihmisten katselua. Juokseminen ja seisominen menivät hyvin. Hieman meinasi Urmolta jo palaa releet seistessä, jolloin se alkoi haukkumalla vaatia Pekalta palkkaa. Rauhoittui kuitenkin, kun pyöräytin sen ympäri ja pyysin uudelleen seisomaan. Urmo oli ainoa Erin saanut uroksista, joten varsinaista kilpailuluokkaa ei tullut. Ropin valinnassa en sitten enää saanut Urmo kulkemaan kauniisti, homma meni hieman kekkuloinniksi. Tiedä sitten kumman keskittyminen herpaantui ensin… Meinasin muutaman kerran kompastua Urmon jalkoihin ja sekös oli Urmosta hauskaa ja innosti sitä entistä riehakkaampaan loikkeluun. Mutta komeasti Urmo veti koko näyttelyn ja ei piitannut muista koirista mitään, ei noteerannut tuomaria juuri lainkaan ja antoi tämän ropeloida itsensä kiitettävästi. Urmo oli junnujen ainoa uros, jonka hampaat tuomari katsoi itse:)
Varsinaisten virallisuuksien jälkeen Urmo pääsi vilvoitteemaan järveen :D
>
Urmo täytti 17.7.2009 kokonaisen vuoden. Synttäreitä juhlistettiin lunkilla metsälenkillä, missä Urmo sai tehdä puutöitä niin paljon, kun sielu vain sieti. Heiman täytyi velvollisuuksiakin hoitaa, jotta synttärisankarista saatiin muutama valokuva. Iltapalalla Urmo tarjosi itselleen ja nahkoille palan koiranmakkaraa.
>Tottistreenit Maaritin kanssa. Olin jo aiemmin purkanut eilisen epätoivoa Maaritille ja tänään sitten tsekattiin mikä on homman nimi. Tein ensin pari sivulletuloa ja palkka pallolla. Tämän jälkeen lyhyet seuraamispätkät. Lisäksi teimme maahanmenoja ja pari istumista.
Alkuun Urmo koitti samaa luikertelua hommista kuin eilenkin. Maarit neuvoi miten vaadin Urmolta ja saneli palkan ajoitukset. Ja jo loppui urputus. Saatiin hyvät sivulle tulot ja seuraamispätkä. Sitten laitettiin tuttuun asiaan hieman haastetta ja tavoite oli vaatia Urmo keskittymään tekemiseen vaikka palkka ei ollut minulla vaan Maaritilla. Alkuun Urmo koitti laistaa hommista, mutta muutaman toiston jälkeen homma alkoi pelittämään! Maarit näytti Urmon kanssa miten voin vastaavaa harjoitusta tehdä pallon kanssa yksin. Kyllä oli muuten Urmon seuraaminen u p e a n näköistä Maaritin kanssa. Alun pienen kinastelun jälkeen Urmo skarppsi, se piti kontaktia herkeämättä, kokosi itsensä, piti paikkainsa ja liikkui kuin tanssien. Sen olemuksesta huokui tekeminen ja Urmo halusi tosissaan tehdä töitä. Nyt tuli kyllä oikeat vinkit juuri oikeaan väliin.
Lopuksi tein kolme maahan menoa niin, että jätin Urmon istumaan ja astuin askeleen eteenpäin. Annoin käskyn maahan ja Maarit klikkasi heti, kun kyynärät osuivat maahan, käännyin kehu – plakka sikasuikaleilla ja vapautus. Ensimmäisellä kerralla Urmo ei ollut kuulolla ja toistin käsky. Toisella ja kolmannella kerralla meni heti maahan käskyn saatuaan. Hitaasti vielä, mutta nyt on vaan jatkettava nopeuden treenaamista.
Himppasen hyvät treenit ja olen niin tyytyväinen Maaritin antamiin vinkkeihin. Palasi kyllä minun uskoni taas Urmon kanssa työn tekemiseen, kyllä me kaikesta huolimatta edetään. Tänään oli muutoinkin hyvä treenipäivä, en ole ikuna nähnyt Kepun seuraavaan niin upeasti, kun se tänään seurasi. Siinä ei ollut mikään pielessä ja onneksi se tuli filmille:)
>Mari teki Kyöstille jäljen, suora, 500m, kaksi esinettä ja n.2h vanha, jäljentekijä jäljen päässä.
Kyösti nosti jäljen tieltä hienosti ja lähti ajamaan. Ensimmäisen esineen merkkasi loistavasti. Toinenkin esine löytyi ja Kyösti eteni jäljen loppuun, ilmaisi maalimiehen ja palkaksi aamuruuat, kissan herkkuaterialla höystettynä. Kyösti jäljesti tosi upeasti ja vaikka välillä hakikin ilmasta jelppiä niin eteni loppuun asti jäljellä. Kyösti merkkasi myös tiellepäin mistä Mari oli kävellyt jäljen päähän, mutta palasi kuitenkin jäljelle, jota oli ajanut. Ohjaajalle varmuutta ja luottoa koiraan niin hyvä tulee:)
