>Meidän ryhmä järjesti kesän ensimmäiset yhteisreenit ja kyllä tarkeni. Urmo oli mun kanssa tekemässä “kadonneen koiran ulkoiluttajan” jäljet ja vaikka kello ei ollut vielä yhtätoista – metsässä oli kuuma.
Varsinaisten treenien jälkeen otettiin omilla koirilla lyhyt hakutreeni. Kyöstillä oli 3 maalimiestä 300 m hakuradalla. Etulaidan pistot jäivät tyngäksi ja kolmannella pistolla, Kyösti otti toisena olevan maalimiehen ylös. Vasen etunurkka meinasi jäädä tarkastamatta, mutta pinellä ohjaajan muistutuksella, Pekka laittoi Kyöstin uudelleen vasemmalle ja Kyösti otti maalimiehen sieltäkin ylös. Kolmas maalimies oli takarajalla. Pitkästä päivästä ja helteestä huolimatta Kyösti pelasi hyvin, se liikkui hyvin ja teki tarpeeksi syviä ja suoria pistoja.
Urmon kanssa otettiin lyhyt harjoitus. Yksi maalimies ja palkka ruualla. Tein piston ensin tyhjälle puolelle ja sitten maalimiehen puolelle. Yritin kyllä tössiä Urmon harjoitusta parhaalla mahdollisella taidollani, aloin itse etsimään ukkoa… Urmo löysi Ukon, jonka oli jo heti alkuun merkannut keskilinjalta. Haukkua Urmo ei aloittanut heti, mutta aloitettuaan ilmaisi hyvin. Urmoon olin tyytyväinen, todella pitkä ja kuuma päivä, mutta silti Urmo teki töitä innolla. Vielä, kun ohjaajakin oppisi…
>Jutin lenkitys tänään oli minimaalista 3xpieni remmilenkki. Elikkä jotain oli keksittävä, jotta se ei ihan poksahda nahkoistaan.
Ollaan talvella käyty Jutin kanssa Jarin pakeilla, jos hän löytäisi syytä siihen miksi Juti ykskaks yllättäen saattaa paineistua ja sen vire laskee salamana miinuksen puolelle. Meillä oli pari lähikertaa ja lisäksi olin ennen Jutin loukkaantumista jo videoinut uuden opettelutreeniä, jonka avulla Jari sitten mietti mistä tuo latistuminen ykskaks yllättäen voisi johtua. Yksi syy mistä tämä voisi jotua on, että Juti ei oikein kestä epäonnistumisia. Eli jos tehdään treeni, tulee epäonnistuminen – ei palkkaa – menee epävarmaksi jne. Tämä kuulostaa loogiselta sillä olen miettinyt pääni puhki minkä takia Tokon alokasluokan seuraamiset ovat meille ylivoimaisia, remmissä ok, mutta vapaana katastrooffi. Kuitenkin pelastustottiksissa Juti on tehnyt kaavion hyvin ja tuo ei ole tullut siinä esiin vaikka kaavio on paljon tokon kaaviota pidempi ja lisänä on häiriöt. Nyt tuo kuulostaa hyvinkin loogiselta. Tokossa hyvä seuraminen – ei normi palkkaa vaikka meni hyvin -> Juti menee epävarmaksi, kun sitten vielä tehdään toisto samasta aiheesta, se menee vielä epävarmemmaksi ja alkaa väistämään tms. Jarin mielestä Juti kuitenkin haluaa selkeästi tehdä töitä ja onnistua, koska ei pyri pois tilanteista vaikka onkin epävarma mitä pitää tehdä. Torstaina kävimme läpi nuo videot ja Jari neuvoi opettelemaan Jutin kanssa epäonnistumisen sietoa. Tavoitteena on siis päästä Jutin kanssa siihen, että sen maailma ei kaadu siihen, että tulee epäonnistumisia ja että palkkaa ei välttämättä aina tule eikä sekään ole maailman kammottavin asia. Tämän opetteluun käyvät pienet liikkeen osat ja uusien asioiden opettelu, mutta kuitenkin hyvin lyhytkestoiset harjoitukset.
Ja sitten ei muuta kuin hommiin. Harjoiteltiin pihalla oikeata ja vasenta naksuttimen kanssa. Laitoin kaksi kantta merkeiksi maahan. Annoin molemmilla käsillä käsimerkin ja suunnan “käskyn” joko oikee tai vasen. Jostain syystä Jutin mielestä olisi ollut kivempaa mennä vasemmalle. Muutaman kerran se tarjosi noutoakin. Näissä tilanteissa, joissa se tarjosi väärää toimintoa toistin käskyn. Jos se jäi paikalleen funtsimaan, odotin paikallani osottaen käsillä kohti suuntaa, jonne sen pyysin. Juti toisti käytöstä, jonka aiemmin olen tulkinnut paineistumiseksi ja olen mennyt jelppaamaan sitä. Ilmeisesti se todellakin piti fundeeraustaukoa ja kun maltoin vain odottaa, se teki ratkaisun. Saatiin lopuksi onnistuneet oikeet ja vasemmat ja aivan viimeiseksi pyysin oikealle – meni – kävin palkkaamassa ja käskin odottaa paikoillaan – kauempaa käsky vasen ja vasemmalle Juti meni. Oikein onnistunut ja opettavainen treeni ainakin ohjaajalle. Ja Jutin sikeistä illalla päätellen, myös aivojumppaosuus oli onnistunut:)
>Urmon kanssa käytiin tänään oikein piiitkällä ja lunkilla metsälenkillä ihan kahdestaan. Kierreltiin ihan uusia reittejä ja Urmolla piisasi tutkailemista. Lenkkeilyn ohessa treenailtiin pillillä luoksetuloa. Urmo on kyllä hokassut hienosti tuon pillin, se tulee tsiljardia luokse, kun pilli soi. Vielä ei ole mitään isompia häiriöitä ollut samaan aikaan, joten saas nähdä tuleeko yhtä vauhdikkaasti luo, kun näköpiirissä on muutakin ja ehkäpä mielenkiintoisempaa.
Treenattiin keppi-ilmaisua pariin kertaan. Urmo kiinostui kepistä heti ja meni maahan. Maahan mentyään Urmo oli sitä mieltä, että treenataan paikkamakuuta.. Jokaisen maahanmenon jälkeen se piti erikseen vapauttaa. Tuntui, että Urmo oli ihan pihalla mitä koitin sen kanssa touhuilla. Onneksi Urmo tykkää touhuta ihan mitä tahansa, joten vaikka en tiedä saatiinko nyt tällä treenillä mitään aikaiseksi, oli ainakin kivaa:)
>Juti oli tänään eläinlääkärin pakeilla 1,5 kk sitten tulleen jalkavaivan uudelleen ärtymisen takia. Eläinlääkäri tutki Jutin ja ei kokeilemalla huomannut mitään erikoista. Jutin lonkat ja selkä kuvattiin varmuuden vuoksi, jotta voitiin sulkea pois mahdolliset rikot. Murtumaa ei edes epäilty. Kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, selkä oli ok ja lonkat edelleen A/A. Ristiside ei eläinlääkärin mukaan ole voinut katketa, koska polvessa ei ollut siihen viittaavaa löysyyttä.
Hoito-ohjeeksi oli alkuun vain remmilenkitystä parisen viikkoa ja sitten pikkuhiljaa lisätään asteittain liikuntaa kuukauden ajan. Mikäli Jutilla on “vain” lihasrevähdys parantuminen kestää kauan ja kaikkea repivää (hypyt, eteenlähetys tms.) pitää varoa. Eläinlääkäri suositteli lisäksi hierontaa ja fysioterapiaa. Eli nyt on selvää, että Jutin kesän kisat ja kokeet on sitten peruttu. Nyt keskitytään vain saamaan Juti kuntoon. Koitan keksiä tekemistä missä se ei rasita jälkaansa, mutta käyttää kuitenkin päätään, muuten saattaa Jutilla palaa releet. Onneksi täällä on peltoja missä ajaa jälkeä ja aina voidaan opetella kaikkea pientä kivaa:)
>Juti ei nyt jalkavaivansa takia voi jatkaa jälkikurssilla, joten Urmo on nyt sitten belgiksi naamioitunut nahka ja tuuraa Jutia kurssilla.
Urmon harjoituksena oli 100 m jälki, 2 kulmaa, 2 esinettä jäljellä ja lopussa esine, jonka sisällä namit (piti olla namikuppi, mutta unohdin kotiin..). Jälki itsessään oli helppo, mutta häiriönä oli vieraan tekemä jälki, ei nameja, ja eri jälkipinta (Urmon kanssa on enempi tehty peltojälkeä). Jälki oli n.1,5 h vanha.
Urmo nosti jäljen tieltä ja lähti jäljelle todella itsevarmasti, vauhtia oli reilusti vähemmän kuin mitä normaalisti. Ensimmäisen esineen Urmo merkkasi selvästi, mutta ei ollut pienintäkään elettä, että olisi malttanut jäädä ilmaisemaan. En päästänyt yli vaan vaadin ilamaisun. Esineen jälkeen Urmo lähti jäljestämään uudelleen ja pyyhkäsi kulmasta ohi. Se hokasi välittömästi, että nyt tuli huti ja lähti itse etsimään mihinkä jälki katosi. Oikasi kulman yli takasin jäljelle ja esineen ohi. Lopussa olevan esineen merkkasi ja ei elettäkään, että olisi jäänyt sitä ilmaisemaan. Urmo olisi jatkanut jäljestämistä.
Jarin mukaan Urmo jäljestää hyvin, mutta jälki on niin vahva, että esineet ei sen takia kiinnosta. Vauhti tällä kerralla oli ok. Jari ehdotti, että harjoittelemme ilmaisua erikseen jäljeltä.
Muut kurssilaiset treenasivat ennen jäljelle lähtöä ilmaisua siten, että koiralle näytettiin keppiä ja kun koira nuuhkaisi tai osoitti muuten kiinnostusta keppiin, käsky maahan ja palkka. 5kpl toistoja tauko ja yhteensä kolme 5 kpl toistoa. Kun tämä sujuu, eli koira menee kepin nähdessään maahan niin sitten siirytään “keppiruutuun”. Tämä sama harjoitus tuli Urmolle kotiläksyksi.
Itse olin tyytyväinen Urmon tekemisiin. Hiemän hämmästyin, kun Urmo pyyhki esineiden yli kuin ei olisi ikinä ilmaisusta kuullutkaan. Erityisen hämmästynyt olin siittä kuinka hyvin Urmo käyttäytyi:) Odottaessaan autossa se pötkötteli häkissä rauhassa vaikka muut tekivät tuota keppi ilmaisuharjoitusta juuri auton vieressä. Kun otin Urmon autosta, se tuli rauhassa, istui odottamaan ja tuli minun kanssani rauhassa ilman riekkumisia jäljelle. Joko Urmo on vieraskorea tai sitten pikkuhiljaa ollaan onnistuttu reeneissä.
>Tänään jouduin jättämään Jutin kotsaan, kun sen jalka on mennyt pahemmaksi.. Onneksi torstaina päästään tohtorille. Siihen asti Juti pötkii särkylääkkeellä ja back on tracilla ja tosi pienillä lenkeillä. Kyösti oli agilityssä, joten olimme Urmon kanssa ihan keskenämme liikenteessä.
Treenasimme Sonjan, Haltin ja Jalon kanssa Ladunmajalla isolla parkkiksella. Urmo ei aimmin ollut tuolla ollutkaan. Tällä kertaa keskityimme Urmon kanssa pääsemään autosta kentälle ilman riekkumisia. Taktiikkana oli tehdä monta lyhyttä harjoitusta ja jokaisen harjoituksen jälkeen Urmo takaisin autoon. Jokaisen treenipätkän alussa ennen kuin otin Urmon autosta ja kerroin sille vinkkisanan “treenataan” ja vedin makupalan kanssa sen istumaan maahan ja siittä kentälle.
1. Treeni, Urmo kävi normi kiekoilla ja olisi ollut suunapäänä menossa jo ihan minne vain. Tuli kuitenkin makupalaa natustamaan ja päästiin ilman suurempia rellestämisiä kentälle. Teimme seuraamisharjoituksen, paljon kulmia, pysähdyksiä ja kaaria. Palkkasin hyvä – makupala jokaisesta onnistumisesta. Jostain Urmo oli oppinut käännöksen oikealle ja ne menivät mallikkaasti. Vasemmalle käännös ei ollut ihan yhtä simppeli ja niissä Urmo loikkasi minun eteeni, sain onnistuneita toistoja makupalalla imuuttamalla ja sitten lopuksi yksi onnistuminen ilman imuutusta. Vahingossa tein täyskäännöksenkin, mutta Urmo toimi siinä juuri kuin pitikin – kiersi takaani suoraan sivulle. Treenin kesto n. 1min.
2. Treeni, Autosta tullessa ei mitään muutosta ekaan kertaan. Nyt teimme Noutoa tai oikeastaan pitoharjoituksia kapulalla. Urmo on hokannut, että esinettä/kapulaa ei mälvätä, mutta ei ota kapulaa istuessaan tai jos istuessa annan esineen/kapulan se nousee seisomaan. Teimme harjoituksia joissa keskityttiin vain siihen, että Urmo istuu ja pitää kapulaa suussa. Alkuun Urmolla meinasi palaa releet ja se meinasi antaa piupaut koko hommalle. Sain huijattua sen ottamaan kapulan istuessaan ja pitämään pari sekuntia. Tämän jälkeen Urmokin alkoi fundeeraamaan mikähän tässä on jujuna. Pari onnistunutta toistoa ja Urmo takaisin autoon. Treenin kesto hieman alle 1min.
3. Treeni, Nyt Urmo pötkötteli jo rauhassa autossa ja seurasi silmä tarkkana Jalon tottistelua. Otin Urmon alas autosta ja nyt huolimatta häiriöstä, se istuutumisen jälkeen otti kontaktin ja tuli kontaktikävelyssä kentälle. Liekö kaksi aiempaa harjoitusta jo hieman vieneet veroa tai sitten tämä namitustreeni onnistui. Kolmannessa harjoituksessa teimme jääviä liikkeitä ja liikkeet kaukokäskyinä. Istumisen Urmo osaa ja kaukokäskyissä se on nopea – liikkeestä istuminen on vielä hidas, mutta Urmo teki kuitenkin liikkeen heti. Maahan meno oli myös kaukokäskyissä ok. Liikkeestä maahan on hiiiidas. Tässä menee kyllä käsky vaihtoon. Urmo osaa “Leg” käskyn lisäksi mennä maahan “maahan” käskyllä. Ja veikkaisin, että tuo Leg kuulostaa minun sanomanani yhdeltä hötöpölöltä. Seisominen on kaukkareissa Urmon bravuuri – tosin se tarjoaa seisomista kyllä sitten melki minkä tahansa liikkeen jälkeen.. Liikkeestä seisomista ollaan tehty tosi vähän, mutta meni kuitenkin ok. Selvästi Urmo on hokannut mitä hommassa haetaan. Treenin kesto myöskin n.1min.
4. Treeni, Autosta kentälle kuten treenissä 3. Kontaktikävelyllä kentän laidalle paikkamakuutreeniin. Jalo toimi jälleen häirikkönä. Urmo ei kyllä tänään piitannut pätkääkään mistään häiriköistä, lenkkeilijöistä, linnuista tms. Urmo perusasennosta maahan “maahan”käskyllä. Meni yllättävän nopeasti ja jäi makoilemaan. Kertaalleen releet pettivät, kun kävin Urmon oikealla sivulla. Palautin Urmon maahan ja tämä meni ok. Hieman tosin liika rennosti – Urmo heittäytyi kyljelleen pötköttämään:D No osaa se ainakin ottaa lunkisti. Palkaksi kissanruokapurkki ja vapautus. Treenin kesto n. 2min.
>Kyösti ajoi tänään elämänsä pisimmän jäljen, reilun kilometrin. Kyöstin kanssa ei ole paljoa jäljestetty – lähinnä tehty hakua.
Kirsi oli tehnyt Kyöstille jäljen, jossa oli 5 esinettä ja maalimies päässä. Kaikki esineet löytyivät ja 4/5 esineestä Kyösti ilmaisi menemällä maahan. Maalimies löytyi ja sen Kyösti ilmaisi haukkumalla. Kerrassaan kelpo koira:)
>Urmon kanssa aloitettiin treenit tottistelemalla. Alku meni säätämiseen ja Urmon mielestä kaikki muu paitsi minä olisi ollut mielenkiintoista. Se kävi kierroksilla ja makupalapalkka oli aivan totaalisen tyhjä arpa. Patukan avulla sain sen kanssa onnistuneen seuraamispätkän. Pöytiä testattiin ensimmäistä kertaa. Urmo hyppäsi aivan oma ehtoisesti pöydälle ja palkkasin sen. Kävimme kaikki kolme pöytää läpi niin, että sanoin pöytä, kun Urmo hyppäsi ja palkkasin Urmon “maahan” eli pidin makupalaa nyrkissä niin kauan, että se meni ilman käskyä pöydällä maahan. Pöytien välillä tehtiin jääviä liikkeitä. Seiso ja istu menivät ok, mutta maahan menon se sekoittaa nyt johonkin ja tuumailee tovin ennen kuin tekee. Nyt on kyllä keksittävä jotakin viisasta millä treenin aloitus saadaan sujumaan eli väli autosta – kentälle ja töihin.
Hakuharjoituksena Urmon kanssa tehtiin rakennuksista etsintää. Urmo liikkui todella hyvin ja malttoi kuitenkin pillillä tulla minun luo. Tehtiin kaksi harjoitusta, toisella Urmo näki autosta minne maalimies meni ja kiersin kuitenkin rakennuksia eri puolelta – Urmoa vaan ei hämätty. Se meni kyllä ihan sinne minne pyydettiin ja miljoonaa maalimiehen luo. Toisessa harjoituksessa Urmo näki kun maalimies lähti kiertämään rakennusta ja sitten vein pois. Lähetin Urmon kiertämään ja se lähti vauhdilla ja bongasi pellon toiselta puolen maalimiehen vanhasta kellari/rojukasa hässäkästä. Palkka oli ruokaa ja alkaa näemmä tehota, Urmo ei enää tule niin liki eikä ole tökkinyt. Onnistunut treeni.
Kyösti teki hakuradalla treenin. Etulaidan pistolla se pinkoi metsiä pitkin n. 100m maalimiehen luo. Ja ei lähtenyt pois vaikka Pekka kovasti yrittikin vislailla. Hyvä Kyösti. Toinen maalimies löytyi toiselta puolen keskilinjaa. Kyösti liikkui hyvin ja ilmaisut olivat oikein hyvät. Tottiksessa Kyösti meni PeTo liikkeet ja kettistelineet.
Jutin kanssa tein PeTo liikkeet noutoa ja ryömimistä lukuun ottamatta. Juti toimi ihan ok, nyt taas minä kävelin liian nopeasti, mikä näkyi siinä että Jutin paikka heilui ja seuraaminen oli Jutiksikin väljää. Liikkeestä seisominen, maahanmeno ja istuminen olivat ok. Luoksetulossa loppupaikka on vähän mitä sattuu – treenattava. Eteenlähetyksessä palkkana oli kissanruokapurkki. Kokonaisuudessaan liike oli hyvä – ainoa vain että Jutin jalkavaiva palasi ja se linkkasi kolmejalkaisena hetken ja palautui. Telineistä ei tehty kuin tikkaat ja pöydät. Pöydät vaativat harjoitusta ja tikkaat vahvistamista.
Hakutreeni tehtiin Jutin kanssa hakuradalla. Nyt se ei oireillut jalkaansa. Jutilla oli ekaa kertaa norskirulla kaulassa ja sen opettelu vaati Jutilta hetken. Eka ukko löytyi etukulmasta ja Juti lähti näytölle vauhdilla – ja samaan aikaan Jutin treeniin ilmaantui autosta karannut Kyösti. Juti ei piitannut Kyöstistä tuon taivaallista vaan eteni näytölle ok. Jätin Kyöstin makuulle radan alkuun Jutin harjoituksen ajaksi, tosin pinna petti kun olimme 150m kohdalla ja taas Kyästi ilmaantui paikalle. Jätin sen siihen makuuseen – ja pysyihän se siinä. Toka ukko oli takarajalla ja se löytyi jälkeä pitkin. Juti ei lähde pistolle, ellei löydä jälkeä. Tarttee treenata tätä. Muuten meni ok, pienestä Kyösti häiriköstä huolimatta. Ilmaisut ja näytöt olivat ok vaikka rulla laukesi pariin otteeseen ja norski oli Jutin kaulassa ekaa kertaa. Tarttee varata Jutille tohtorille aikaa ja katsotaan sen jalka tarkemmin läpi. Sen lääkekuuri ja muutaman viikon rauhallinen lenkitys ei näemmä ole tehonneet vaikka se on nyt parin viikon ajan ollut hyvä eikä ole ilmaissut merkkiäkään kipuilusta.
>Jutin kanssa treenasimme kulmia samalla tapaa kuin keskiviikkona. Jokaisen kulman (4kpl) jälkeen oli makupaloja ja hetken matkan päässä esine, talloin kulmat hieman enemmän kuin muun jäljen. Ensimmäinen kulma meni hieman pyäreästi, mutta Juti ei tehnyt normaalia kieppiänsä. Loput kulmat se menikin tarkasti, hieman nokalla tarkasti meneekö jälki nyt varmasti sinne minne kulma kääntyy. Loppupalkkana oli makupalarasia. Kulmaharjoituksethan taitaa toimia! Nyt vaan vahvistan niitä ennen kuin etenen pois makupaloista.
Kirsi teki Urmolle jäljen, n. 200m, suorakaiteen muotoinen, makupaloja säännöllisen epäsäännöllisesti ja jäljellä kaksi esinettä (makupalarasioita) ja loppupalkkana makupalarasia. Urmo jäljesti ok, hieman vauhdilla, mutta pysyi suorilla jälljellä oikein hyvin. Kulmista se tuikkasi ohi, mutta löysi itse takaisin jäljelle. Se pysähtyi ensimmäiselle esineelle ja käskyllä maahan. Toisen esineen kohdalla se menikin ihan itse omaehtoisesti maahan! Ihan eka kerta:D Treeniä vain lisää niin eiköhän homma ala sujumaan.
Jäljestyksen jälkeen menimme vielä ottamaan telineitä ja tottista. Urmon kanssa treenasin saman aikaisesti, kun Tarmo oli kentällä. Seuraamisharjoitus meni hyvin, muistin kävellä reippaammin. Makupalapalkalla Urmo otti häiriötä Tarmosta, mutta Patukan kanssa muisti mitä oltiin tekemässä. Telineistä mentiin Tikkaat ja putki. Tikkaissa Urmo tarvitsi vielä tukea, mutta sinnikkäästi Urmo ne meni. Makupala oli jokaisella puolalla ja niitä pyydystäen Urmo eteni tikkailla. Kun Tikkaat oli menty onnistuneesti, palkkasin patukalla. Tällä kertaa putki tuotti Urmolle päänvaivaa, sinne ei ollutkaan kiva mennä. Kari oli palkan kanssa toisessa päässä ja menihän Urmo putken sittenkin ja ihan mielellään:) Lopuksi paikkamakuu harjoitus, kun samanaikaisesti Tarmo leikki kentällä. Ja ihan minun mokani, kun Urmo rikkoi sen. Unohdin tarkkailla sitä huolellisemmin ja en palkannut ja vapauttanut aiemmin. Uusinta ja hieman tarkemmin seurasin mitä Urmo tekee, palkkasin useammin ja meni ok. Hetken aikaa hohhailtiin Urmon kanssa kentän laidalla ja Kari kokeili muutamia liikkeitä Urmon kanssa. Ei näytä olevan kauhesti väliä kuka ohjaa. Urmo seurasi pätkän, istui ja meni putken.
Jutin kanssa tein seuraamisharjoituksena kahdeksikkoa. Nyt Juti oli vireessä koko harjoituksen ajan, ei lähtenyt väistämään eikä tehnyt mitään muutakaan manöövereijään. Tehtiin pöytiä ja pituushyppyä lukuunottamatta kaikki telineet läpi. Tikkailta Juti hyppäsi itse alas, mutta toisella kertaa teki oikein. Muut telineet se meni hyvin. Epämiellyttävä alusta oli Jutin mielestä edelleen epämiellyttävä. Se menee sinne kyllä yksistään ihan ok, mutta seuratessa tuo liike on paha.
Juti on kyllä hokannut, että alustalla kuuluu istua ja että minun kanssani kuuluu olla koko alustan ajan. Pois tullessa se sitten loikkaa pois vauhdilla eikä ilman eri käskyä tule uudelleen sivulle. Täytyy funtsia millä tämän liikkeen saisi sille tosi superkivaksi – tai edes siedettäväksi.
>Kerrassaan ihanaa nähdä pentueen muita poikia ja Hilettä! Kaikista oli tullut jo isoja poikia ja tyttöjä, ei enää mitään pentusia.
Päivä aloitettiin pienimuotoisella viestitreeninä. Hile ja Mosse treenaavaat viestiä, joten näimme kuinka oikeasti treenataan. Anne, Ellu ja Timo kertoivat viestin perusjujuja ja mitä vaatimuksia viestikisoissa on. Ei ole helppo laji!
Urmon kanssa koitettiin miten viestin treenaaminen onnistuisi. Ja ainakin Urmo lähti tulemaan metsäpäästä minun luo ja lähti minun luotani metsäpäähän. Laji vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.
Viestiharjoituksen jälkeen otimme tottista Annen valvovan silmän alla. Urmo ei ihan ollut parhaimmillaan, kuten ei ohjaajakaan. Minä lonnin pahemmin, kun sunnuntaikävelyllä. Anne sai minun jalkoihini liikettä ja johan parani seuraamisen. Eli minulle liikettä punttiin ja selkä suoraksi ja Urmolle usemmin palkkaa.
Lopuksi vielä treenasimme kantamista. Ensin Pekka kantoi Urmoa, tämän jälkeen Anne. Urmolla näytti jo olevan pieni haju aiheesta ja kantaminen meni hyvin, se malttoi jäädä syömään namuja kantajan luo ja tuli luokse käskystä.
Treenien jälkeen päästiinkin syömään Janin loihtimia herkkuja ja herkuttelemaan äippä Halla KVA kakkua. Urmo pääsi vielä leikkimään Hileen ja Idin kanssa enne kotimatkaa.
Todella hauska päivä!
