Jutin kanssa tarkoitus oli ajaa lyhyt, mutta vaikea jälki. Jälki nyt sitten ei kuitenkaan ollut mitenkään monimutkainen.. Mutta jäljestä tulikin sitten toisella tapaa hyvä treeni. Keli oli tihkusateinen ja lämmin, joten hajua oli paljon ja se leijui jäljen päällä. Ajoin jäljen vielä kohtuu tuoreena, koska sen piti kulkea osin tiellä, metsätiellä jne.
Nostin Jutin kanssa jäljen lyhyeltä matkaa ja tässä ei ollut mitään ongelmaa. Vaikka jälki kulki metsässä ja hajua oli paaaljon Juti teki töitä, että sai paikallistettua tarkalleen missä jälki kulkee ja sen nenä oli todella matalalla. Tämä oli kyllä sen kanssa uutta, koska Lue koko postaus…
Urmon kanssa tehtiin tänään perusjälki lyhyellä jäljennostolla, ukko jäljen päässä. Jälki kulki niin, että tuulesta ei saanut apuja ja ukko oli täysin tuulen alla.
Alkumanööverit eli Urmo maihin hetkeksi rauhoittumaan ennen jäljennostoa. Sitten ei muuta kun hommiin. Urmo nappasi jäljen hienosti ja varmasti. Ainoa harmi tässä oli, että kyseessä oli sienestäjän jälki eikä jäljen tekijän.. Kiitin Urmoa ja jatkettiin eteenpäin, Urmo otti jäljen ja lähdettiin etenemään. Ja ensimmäistä kertaa takajälkeä pitkin! Ihmettelin miksi meno oli kummallista, Urmo oli selvästi jäljellä, mutta se ei ajanut jälkeä niin kuin piti. Ja selvisihän se syykin. Sitten vaan Urmo toisin päin ja jäljelle. Nyt Urmo oli hieman ulalla mikä homman nimi on, kun mikään ei kelpaa. Se tuijotti takaisin tiellepäin, missä toki seisoi (tuulen alla kuitenkin) Kari Lue koko postaus…
Kesän mittaan mietittiin hartaasti mikä on ongelmana Urmon jäljellä.. Viime kesänä Urmo osoitti jo osaavansa jäljestää ja pystyin sen kanssa ajamaan jo pelastusjäljen tasoisia jälkiä. Mutta sitten tänä kesänä homma levisi totaalisesti.. Urmo rynni ja ryysi, jäljellä ei ollut sille mitään merkitystä – siittä ei tarvinnut pitää huolta. Oli kuin Urmo ei eläissään olisi jäljestänytkään.
Maaritin avustuksella homma saatiin taas palaamaan raiteilleen. Pellolla tehtiin Urmolle suoria jälkiä, jokaiselle askeleelle ruokaa (mahaa, neuta, iltaruat jne.), loppupalkkana ruokaa. Pallopalkka tai ukko vietiin pois jäljestyksestä. Urmolle vaihdettiin kaulaimeksi ketjukaulain normi kaulaimen sijaan. Ennen jäjelle lähtöä otettiin uusi rituaali, laitan Urmolle jäljestysvehkeet päälle ja Urmon maahan. Sitten odotan niin kauan, että Urmo rauhottuu, jolloin sillä on mahdollisuus edes keskittyä jäljen ajoon. Parina Lue koko postaus…
Urmo osallistui belgiyhdistyksen järjestämään luonnetestiin Helsingissä. Ihmeen kaupalla löysimme pelipaikalle ja vielä ajoissa ennen ensimmäisen veljeksen testiä. Puhelimeni sanoi sopimuksensa irti matkalla, eikä minulla ollut puhelimen navigaattorin lisäksi yhtään mitään muuta suunnistusvehjettä mukana.. Ei edes paperikarttaa. Onneksi puhelin päästi soittamaan “vihreän luurin” takana oleviin numeroihin, joten ei muuta kuin soitto Pauliinalle Viialaan ja Pauliinan toimiessa etänavigaattorina, löysimme kuin löysimme paikan päälle. Kiitos Paukulle jelpistä!
Urmon testivuoro oli lounastauon jälkeen, mutta makoilu häkissä helteisessä kelissä ei näyttänyt vaikuttaneen siihen kuinkaan. Tuomareina luonnetestissä olivat Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. Minun mielestäni Urmo toimi testissä odotetusti, eikä mitään 
Lue koko postaus…
Urmo suoritti tänään pelastushakukokeen hyväksytysti Liepeellä Koirakorvessa järjestetyssä kokeessa. Kokeen tuomarina oli Jorma Suni. Keli suosi koetta aivan täysin, kerrankin, oli sopivan vilpoista 15 – 20 astetta ja tuuli. Urmon kanssa arvoimme alunperin lähtönumeron 10, eli jälleen viimeisen. Kokeessa oli mukana juoksunarttu, joten tuomari vaihdatti meidän lähtöjärjestykset päikseen ja Urmon kanssa pääsimme radalle neljäntenä. Rata oli 200 x 150 m, vasen puoli täysin avoin, ei juuri puustoa ja oikea puoli oli normimetsikköä.
Omalla vuorollamme lähdimme radalle, ilmoittautumisen ja keskilinjan valinnan jälkeen ei muuta kuin Urmon kanssa töihin. Radalla tuuli kävi takaosasta suoraan etureunaan. Lähetin Urmon ensin oikealle etukulmasta ja se tarkasti sen hienosti. Vasemmalle pisto ja Urmo oli hieman sitten sitä mieltä, että en ole menossa.. Laitoin hetken matkan päästä Urmon uudelleen vasemmalle ja nyt Urmo hyppäsi ojan yli, kävi sgeggellä ja palasi takaisin minun luo – palautteenhan Urmo on tupannut antaa selkeästi B-) Hieman alkoi Lue koko postaus…
Juhannuspäivänä vietettiin peltojäljellä.
Jutin kanssa meillä on esineet hieman pulmallisia, koska Juti hyvin mielellään ohittaa ne ja päätin sen kanssa tehdä esinetreenin, jälki oli noin 200 – 300 m pitkä, kaksi 90 asteen kulmaa ja kuusi esinettä, helppoihin ruohotupsukohtiin laitoin nameja, jotta Juti pitäisi nokkansa alhaalla. Jäljessä ei siis pitänyt olla mitään ihmeellistä tai uutta, tarkoitus oli keskittyä vain esineisiin. Alkurutiinit tehtiin ilmoittautumisesta lähtien. Annika, joka oli Jutille vieras toimi “jäyhänä” tuomarina B-) Lähtö tolpalta oli ok, ei mitään ihmeellistä, mutta sitten loppujälki olikin kaikkea muuta kuin hyvää peltojälkeä.. En kyllä pysty keksimään koska Juti olisi ajanut jälkeä noin huonosti! Kyllä se jäljen päällä ajo, mutta teki tarkastuksia puoleen jos toiseenkin ja vaikka ajoin puolikkaalla liinalla se tuusasi aivan kaikkea muuta kuin keskittyi peltojäljen ajoon.. en edes pysty ymmärtämään kuinka se kuitenkin kulmat ajoi viivottimen tarkasti.. Juti kun kuitenkin osaa ajaa pellolla jälkeä.. eli jäljenajo oli kyllä luvattoman huonoa. No sitten niihin esineisiin.. ensimmäisen esineen Juti ilmaisi niin hyvin kuin esineen koira voi ilmaista. Se pysähtyi aivan suoraan, odotti minut paikalle rauhassa kääntyilemättä ja esine oli tasan sen etutassujen välin kohdalla. Toinen esine nousi niin ikään ok, nyt Juti oli hieman vinossa ja kävelin sen viereen vasemman kautta. Kolmannella esineellä tuli pummi ja en itse hokannut tarpeeksi ajoissa, että se on menossa esineen yli – Juti jäljesti kylmä Lue koko postaus…
Jutin juhannusaaton treenit keskittyivät tottisteluun. Aiheena olivat noudot ( miten yllättävää?! :-D ) ja seuraaminen.
Alloitin seuraamisella ja Juti koitti alkuun luistella hommista minkä kerkisi.. Vaadin tekemään oikeasti töitä ilman lonnimisia ja alkoihan Juti vihdosta viimein sitten tehdä töitä. Kunnon palkkaus ja sitten noutojen kimppuun. Päätin, että aina kun on mahdollista teen Jutin kanssa pötköön kaikki noudot, niin että se hokaa, että kaikki kolme kuuluvat samaan pakettiin eikä niissä ole mitään sen kummallisempaa. Palkkauksen kohdalla päätin toimi mahdollisimman vähäeleisesti, jotta tästä ei tule mitään ylimääräistä Jutille pähkittäväksi, eli luovutuksen jälkeen namia naamariin.
Tasamaanouto meni ihan ok. Juti malttoi odottaa sivulla, haki käskystä ja luovutti ok. Hyppynouto meni myöskin ihan ok. Hypyt molempiin suuntiin ja nouto siinä välissä. A-esteellä Kari tuli jelppimään ja keskityttiin siihen, että Juti kiipeää A-esteen molempiin suuntiin. Nakkasin patukan esteen yli ja Kari kehui Jutia toisella puolen ja huolehti, että Juti kiipesi A-esteen myös takaisin päin, eikä kiertänyt. Noutoa ei tähän otettu, koska A-esteen ylityksessä molempiin suuntiin oli Jutille aivan riittävästi pähkimistä tällä kertaa.
Nihkeästä alusta huolimatta Juti teki loppupelissä oikein hienosti töitä ja oli treenin lopussakin intoa piukassa :-)
Juhannus meni koirien kanssa treenatessa hyvässä seurassa.
Juhannusaaton treeneissä vuorossa oli tottista ja hakua. Tottiksessa tein Urmon kanssa paikkamakuuta, seuraamista ja noutoa. Paikkamakuun aikana oli Milo kentällä leikkimässä. Paikkamakuussa Urmo jostain syystä kaksi kertaa kohotti kyynäriään, toruin kovasti, Urmo uudelleen sivulle ja maahan. Kolmannella kertaa Urmolla ikään kuin syttyi lamppu korvien välissä ja se pamautti itsensä kunnon paikkamakuuasentoon eikä tehnyt elettäkään liikkuakseen, vapautus ja palkaksi pallo. Seuraaminen ei ollut kovin hyvää en meinannut saada Urmoa keskittymään kunnolla millään ja pahuksen ääntä kuului jälleen.. kun seuraaminen oli ok, eli hiljaa, paikka pysyi – vapaa ja palkka. Pari toistoa ja sitten treenattiin noutoa. Nouto on jostain syystä Urmolle haastava pala. Selkeästi mä en osaa opettaa noutoa, kun se on Jutinkin kanssa ongelmallista.. Tehtiin Johannan neuvojen mukaan eli nakkasin kapulan, hae ja Lue koko postaus…
Jutin kanssa käytiin Tampereella rotweiler yhdistyksen järjestämissä ja Jani Heinilän tuomaroimassa jälkikokeissa, tällä kertaa ihan pk-puolen. Maanantain “viimeistelytreeni” oli mennyt niin penkin alle kuin vain voi, no jälki oli ok (paitsi vain 5 keppiä), esineruudusta Juti kieltäytyi tuomasta minulle mitään ja noutokapulaan se ei suostunut koskemaan.. Että sillain.. No tiistaina otin kotona vielä muutaman noudon, tasamaa ja hyppy, A-estettä minulla ei ole, joten näillä mentiin.
Koe alkoi maastoilla ja arvoimme suoritusnumeroksi 2, joka oli myös tottisnumero. Jäljelle oli Jutin kanssa mukava lähteä, koska Lue koko postaus…
Helteinen viikonloppu meni kokeiden merkeissä ja tällä kertaa Urmon kanssa. Tuomarina sekä PeJä että PeHa kokeessa oli Jouko Peuhukuri. Juti pääsi mukaan lauantain jälkikokeen henkilöryhmään häiriköksi Karin kanssa.
Lauantaina oli PeJä koe, missä Urmon kanssa teimme ensin tottiksen. Kenraaliharjoitus torstaina Johannan luona meni aivan karmeasti ja jo pikkusen harkitsin, että en edes osallistu Urmon kanssa, mutta puntaroituani kaikki kauhuskenaariot läpi ja vertasin hyviin, totesin, että menoksi vain.
Aamulla uitin Urmoa puoli tuntia ennen koepaikalle menoa. Ajattelin, että kunnon aamulenkki ja melkoinen helle hieman saisi Urmon kiekkoja alas eikä se kävisi ihan niin kuumana kuin mitä torstain tottistreenissä. Empä olisi enempää väärässä voinut olla – Urmo kävi tasan tarkkaan yhtä kovilla kiekoilla. Arvoin itselleni vielä suoritusnumeron 1. ja olin jostain syystä aivan varma, että joudumme paikkamakuuseen ensimmäisenä tottiskolmikosta ja menin ilmoittautumaan kauhun sekaisin tuntein. Liikkeiden Lue koko postaus…
